Päivällä satoi lunta/vettä ja räntää. Kevät on mitä ilmeisimmin pikkuhiljaa tulossa. Eikä kyllä yhtään haittaakaan vaikka lumet taas kohta kaikkoavat ja uusi elämä puskee esiin. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, kevään ensimmäinen hento viherrys on aina se joka jaksaa viehättää vuodesta toiseen.

Telkusta ei tule oikein mitään katsottavaa. Taidanpa uhrata illan julkaisun taitolle, onpahan valmis nopeammin kunhan viimeinen aineiston osanen tulee. 

Käväisin päivällä pikaisesti työpaikallakin tekemässä valaisinhankinnan. Ja olihan Hän siellä. Eilen emme ehtineetkään pahemmin jutella, mutta tänään sentään jokunen sana. Kiva oli nähdä.

Iltapäivällä olisi pitänyt muistaa poiketa postiinkin, mutta sama pää... no jospa maanantaina töiden jälkeen niin saan väriä tulostimeen. Huomenissa jotakin ruokaa alkuviikolle asti ja kaupassakin pitää käydä tekemässä hankintoja ensi viikonloppua varten. Helpompaa kun hankkii vähän kerrallaan niin ei tarvitse kerralla kaikkea kantaa.

Työnjohtoa on ilmeisesti ripitetty. Ainakin sellainen vaikutelma tuli eilen iltapäivällä ja sen perusteella mitä tänään töissä kuulin. Hyvä että ylin esimies alkaa tuoda omaa auktoriteettiaan paremmin esille. Tosin yksi on ollut joukosta poissa, saakohan ensi viikolla henkilökohtaisen ojennuksen....

Jotensakin sitä nyt on pirteämpi ja tuntuu jaksavan, kun vaikuttaa siltä että töissä aiotaan tulevaisuudessa ottaa meidätkin oikeasti huomioon. Katselemma!