mita2.jpg

XVII

LAPSEN HOITO

Lastenhoito ennen ja nyt.  —  Erilaisia katsantokantoja ja hoitotapoja.  —  Ensi tarpeet.  — »Öljykylvyt».  —  Silmien hoito.  —  Kylvyt.  —  Korivuode.  —  Säännöllisyys imettämisessä, yöunessa y. m.  —  Tuudittaminen.  —  Lapsen ravinnontarve.  —  Lastenhuoneen sisustus.  —  Äiti ja lapset.  —  Äiti lapsen parhain hoitajatar ja ystävä.  —  Ilonlapset ja surunlapset.  —  Rakkaudessa syntyneet lapset.  —  Äitiyden edesvastuu ja velvollisuudet.

Enkeli sanoi. »Tämä on niitä äiytjä, jotka jo edeltäkäsin ovat antaneet lapsilleen sen, mikä tekee heidät onnellisiksi. Lapsi on alusta saakka saanut imeä lämpöä äidin hymyilystä, minkävuoksi hän onkin tullut äitinsä kaltaiseksi. Hän rakastaa paljon, ja siksi hän myös vaatii paljon rakkautta, ja hän voi tyydyttää lapsensa sydämen kaihon. Äiti on maailman elämää synnyttäviä ja elämää ylläpitäviä voimia. Suurinta ja ihaninta, mitä mies voi rukoilla itselleen, on päästä tälläisen naisen puolisoksi ja hänen lastensa isäksi. Sellaisten puolisoiden rakkaus ei koskaan sammu, ja lapset ovat sen ihanimmat kukat. Äidin silmät ovat pohjattomat rakkauden lähteet, jotka vuosi vuodelta yhä syvenevät ja puhdistuvat».

Frances Hodgson Brown.

 

Ennen vanhaan ei pikkulapsen hoidosta ja hyvinvoinnista pidetty läheskään niin hyvää huolta kuin nykyään. Ei ajateltu, että tuo pikku raukka oli uupunut ja tarvitsi lepoa äskeisen pitkän ja vaivalloisen matkansa jälkeen. Pienokainen pantiin muitta mutkitta kylpyyn  —  milloin lämpimään, milloin kylmempään  —  ja sitten hänet pestiin saippualla, jonka ainekset ja sekoitus saattoivat terveysopin kannalta olla hyvinkin arveluttavia. Ihmekö sitten, jos piskuinen ihmistaimi yritti parhaansa mukaan vastustaa moista kovakouraista kohtelua, mutta hänen sydäntäsärkeviä hätähuutojaan kuunneltiin rauhallisesti ja tyytyväisinä. Ne muka olivat todistuksena voimakkaasta luonteesta sekä hyödyllistä keuhkovoimistelua!

Nykyään lastenhoito on kokonaan toisenlaista. Muutamat lääkärit ovat sitä mieltä, että lapsi on heti synnyttyään käärittävä pehmoiseen pumpuliin ja pidettävä näin parin tunnin ajan jossakin lämpimässä paikassa. Sitten se pestään huolellisesti öljyllä. Ainoastaan pieni osa ruumiista on kerrallaan paljastettava. Hyvästi puhdistettu sianihra tai mieluummin vielä oliiviöljy on tarkoitukseen sopivinta. Vernix caseosa, joka peittää lapsen ruumiin sen syntyessä ja jota on runsaimmin kainalokuopissa, nivustaipeissa ja ihopoimuissa, pyyhitään öljyllä keveästi ja huolellisesti pois.

Heti syntymisen jälkeen on lapsen silmät hyvin huolellisesti pestävä mietoon, haaleaan boorihappoliuokseen kastetulla puhdistetulla pumpulilla ja sitten kuivattava pehmeään, puhtaaseen liinakankaaseen. Pestäessä lapsi on pidettävä selin valoon, sillä voimakasta valoa ei saa koskaan päästää sen silmiin.

Kun vastasyntynyt lapsi on saanut tarpeeksi lepoa, hoitajan pitää, ennenkuin rupeaa pukemaan sitä, lämmittää öljypullo valmiiksi, panna kaikki tarvittavat vaatekappaleet järjestykseen ja sitten vasta ottaa lapsi puettavaksi. Öljyllä voitelemiseen käytetään pientä tukkoa puhdistettua pumpulia. Ensin voidellaan pää, joka sitten pyyhitään hyvin varovasti ja huolellisesti pehmeään liinakankaaseen, Sitten tulee muun ruumiin vuoro, jäsen kerrallaan. On pidettävä tarkka huoli siitä, että jokainen ihopoimu kuivataan hyvin, ettei iho menisi nilelle. Ensimmäisinä viikkoina lapsi ei tarvitse muuta kylpyä kuin tämän kerran päivässä toimitettavan öljyvoitelun ja huolellisen pyyhkimisen. Todistuksena siitä, että tälläinen hoito on lapsesta hyvin mieluista, on sen rauhaisa uni. Meidän käsityksemme mukaan on vain aste asteelta ruvettava käyttämään tavallisia vesikylpyjä. Alkuasteena on peseminen haalealla vedellä, jolloin ruumis paljastetaan jäsen jäseneltä. Vasta sitten, kun lapsi on tottunut siihen ja saanut enemmän voimia, se pannaan kylpyammeeseen.

Heti kylvystä nostettua lapsi kääritään pehmeään huopapeittoon tai muuhun lämpimään vaatteeseen. Sitten puetaan vaatteet päälle jo ennen mainitussa järjestyksessä, ja pienokainen pannaan korivuoteeseensa nukkumaan. Vuoteen tekemisestä olemme puhuneet jo aikaisemmin. Parhain, terveellisin ja mukavin vuode on, kuten jo mainitsimme, korkeajalkainen vaatekori.

Imettämisestä puheen ollen on huomattu, että yöllä syntynyt lapsi tottuu helpommin säännöllisiin tapoihin kuin päivällä syntynyt. Syy on helposti ymmärrettävissä. Yöllä syntynyt lapsi nukkuu kohta ensi hetkestä melkein koko yön tarvitsematta rintaa ennenkuin myöhemmin päivällä ja sitten taas illalla, minkä perästä se taas nukkuu suurimman osan seuraavaa yötä. Joku arvelee, että sellainenhan on oikea ihannelapsi, jommoista harvoin todellisuudessa on olemassa. Myönnän kyllä, että monet noista pienistä ihmisolennoista saattavat useimmat säännöt häpeään, mutta muutamat sentään käyttäytyvät heti ensi hetkestä näin moitteettomasti.

Jos lapsi itsepintaisesti ilmaisee tyytymättömyyttään eikä tahdo millään rauhoittua, on joskus välttämätöntä tehdä vähäksi aikaa yö päiväksi, mutta aina on kuitenkin koetettava totuttaa lasta syömään ja nukkumaan säännöllisesti. Terve lapsi, jota hoidetaan hyvin, tottuu aivan varmasti olemaan syömättä klo 9 tai 10 illalla klo 5 tai 6 aamulla. Jos se käy ärtyisäksi tai levottomaksi, on muutettava kuiva alle ja käännettävä se toiselle kyljelleen, ja niin se jatkaa untaan yön loppuun saakka.

Lapsi on aina asetettava kyljelleen, vuoroin toiselle, vuoroin toiselle. Ainoastaan poikkeustapauksissa saa panna sen selälleen, sillä usein uudistuvien oksennusten on näin ollen paljon vaikeampaa poistua.

Että lapsen todella voi totuttaa syömään ja nukkumaan aivan säännöllisesti, sekä että se siitä käy vain terveemmäksi ja voimistuu, sen olen huomannut kolmesta omasta ja useimmista hoitamistani muiden lapsista. Ja äiti tietysti myös voimistuu suuresti, jos saa häiritsemättä nukkua muutamia tunteja. On suuri erehdys luulla lapsen tarvitsevan ruokaa aina kun se huutaa tai käy levottomaksi. Usein se itkee siitä syystä, että se on saanut ruokaa liiaksi, on ylenmäärin kylläinen ja voi senvuoksi pahoin. Jos lapsi, joka on määräajallaan saanut tarpeeksi ravintoa, herää ja rupeaa huutamaan, se on heti nostettava ylös ja katsottava, eikö syynä ole jokin äskenmainituista seikoista. Joskus lapsi on ärtyisä siitä syystä, että huone on liian lämmin tai että sillä on liikaa peitettä päällään. Raitista ilmaa pikku lapsi tuskin voi saada liiaksi. Jos lasta tahdotaan hoitaa oikein hyvin, ei sen vuode saa olla samasa huoneessa kuin äidin, vaan viereisessä, jonka on oltava mahdollisimman suuri ja tilava. Talvisaikaankin on huoneen akkunaa pidettävä auki, jotta ilma pääsisi raitistumaan. Silloin lapsen vuode on vietävä huoneen toiseen päähän ja peitettävä hyvin ja nostettava varjostin sen eteen, ettei se mitenkään pääse vilustumaan. Mutta lapsen kasvoja ei saa koskaan peittää, vaan raittiin ilman tulee päästä vapaasti virtailemaan sen suuhun ja sieraimiin. Viereisten huoneiden ovien tulee, mikäli nahdollista, olla auki varsinkin öisin, jotta ilmanvaihdos voisi paremmin tapahtua. Lapsen huone ei saa olla liian lämmin; 15—18 astetta on aivan tarpeeksi, jos vuode vain on tarkoituksenmukainen ja peite lämmin ja kevyt.

Nuori äiti ei saa edes omaksi huvikseen tuudittaa eikä laulaa lastansa nukuksiin! Siitä kehittyy helposti huono tapa, jolla aina on pahat seurauksensa. Heti kun lapsi on syönyt tarpeeksi, se on pantava vuoteeseensa, jossa se pian kyllä nukkuu itsestään. Joskin se heräisi, se tottuu pian olemaan hiljaa ja tyytyväisenä, kunnes taas tulee ruoka-aika.

Usein kosketeltuun kysymykseen: Kuinka usein lapsi tarvitsee rintaa? tahtoisin omasta puolestani vastata aivan yksinkertaisesti, että eri lapset tarvitsevat eri paljon. Yleiseen kokemukseen perustuvana sääntönä lienee kuitenkin, että sen on parina ensimmäisenä kuukautena saatava rintaa joka kolmas tunti; sitten on väliaikaa joka kuukausi pidennettävä puolella tunnilla, kunnes ruoka-aikojen lukumäärä on supistunut neljäksi päivässä. Vuoden vanhaksi saakka lapsi saa sitten neljä ateriaa päivässä. Jos kävisi niin onnettomasti, ettei äiti itse voi syöttää lastaan, on pidettävä erittäin tarkkaa huolta ravinnon määrästä; on aina parasta kysyä neuvoa lääkäriltä.

Tämä on, kuten sanottu, yleinen sääntö, mutta on lapsia, jotka eivät tyydy tähän. Joskus pitää lapsille alussa antaa rintaa aina puolentoista tunnin kuluttua, mutta kuitenkin on koetettava sittemmin noudattaa äskenmainittua sääntöä, ja useimmiten se käykin helposti päinsä.

Keskustellessani kerran suuren synnytyslaitoksen ylilääkärin kanssa tämä sanoi: »Suurimpana vaikeuten vastasyntyneiden lasten hoidossa on totuttaa heidät olemaan yöllä rintaa saamatta. Tavallisesti se kuitenkin käy helposti parin kolmen ensi yön jälkeen, kun vain käytämme vähän tarmoa ja tahdonlujuutta». Yksityisissä perheissä tuottaa suurimman vaikeuden se, että vanhemmat itse on ensin »kasvatettava» kykeneviksi kasvattamaan lapsiaan. Heidän omat tapansa ovat kokonaan vailla säännöllisyyttä, minkävuoksi he eivät voi kyllin lujasti ja päättävästi istuttaa lapsiinsa säännöllisiä tapoja.

Lastenhuoneen tulee olla tilava, valoisa, aurinkoinen ja ilmava. Se on sisustettava niin miellyttäväksi ja kodikkaaksi kuin suinkin, sillä siinä huoneessa nuori äiti joutuu ensimmäisinä kuukausina viettämään suurimman osan aikaansa. Ainoakaan äiti, joka todella ansaitsee tämän arvokkaan nimen, ei tyydy jättämään lastaan kokonaan hoitajattaren huostaan, olkoon hoitajatar kuinka hyvä, hellä ja kokenut hyvänsä. Äiti on sittenkin lastensa ensimmäinen hoivaaja ja vaalija. Ei kukaan ihminen maan päällä voi parhaimmalla tahdollaankaan ja suurimmallakaan hellyydellään antaa heille sitä, mitä hän voi. Lapset ovat osa hänestä itsestään. Äiti yksin omistaa heidän sisimmän olemuksensa avaimet. Ei kukaan ymmärrä heitä niin hyvin kuin hän, eikä kenenkään muun rakkaus herätä heidän sydämissään sellaista vastakaikua kuin hänen. Äiti voi, ja hänen pitää olla heille rakkain olento maan päällä, heidän luotettavin ystävänsä. Epäilemättä hän pääseekin tähän suhteeseen lapsiinsa, jollei hän vain ole jättänyt hankkimatta itselleen ajoissa niitä pyhiä oikeuksia, jotka luonto on hänelle suonut.

Raskaudenajan pitkinä kuukausina äidin ajatukset ovat epäilemättä hyvin usein joko rajattoman ilon ja kiitollisuuden tai pohjattoman katkeruuden ja vastenmielisyyden tuntein kohdistuneina lapseen, joka kehittyy hänen kohdussaan. Äiti saa olla varma siitä, että se pieni siemen, joka hänessä on siinnyt, kehittynyt ja kasvanut, saa koko elinikänsä tuntea vaikutuksia hänen mielessään näinä aikoina liikkuneista ajatuksista ja tunteista, olivatpa ne sitten iloa ja siunausta tai surua ja katkeruutta tuottavia.

Muuan kirjailijatar on seuraavaan tapaan kuvaillut jalon, ylevämielisen äidin tunteita hänen katsellessaan esikoistaan: »Sinä rakas pikkuinen sielu olet tullut luokseni tuntemattomista seuduista, ja sinä rakas pieni ruumis olet annettu sen asunnoksi. Antakoon Jumala minulle armonsa, että ymmärtäisin rakastaa teitä molempia niin ylevästi ja puhtaasti, että voisin ihmisruumista pitämään sieluaan kunniassa ja olemaan sen arvoinen! Olennolla, jonka Jumala on luonut kuvakseen, tulee olla ylevät ajatukset itsestään. Sen tulee kehittää sitä ihmeellistä viisautta, josta se on saanut alkunsa. Se ei saa hävetä omassa itsessään piileviä ihmeitä, vaan sen tulee oppia käsittämään olemuksensa moninaiset vivahdukset ja iloitsemaan niistä. Rukoilen Jumalalta sielun suuruutta, sydämen lujuutta, voimaa, rakkautta ja ymmärrystä osatakseni oikein ohjata tätä rakasta, pientä ihmisolentoa elämän ja rakkauden teillä».

Ja kirjailijatar kertoo edelleen tästä äidistä: »Hän ei antanut lapsilleen ainoastaan rakkautta. Hän antoi heille jaloimmat ajatuksensa, parhaimmat voimansa. Hän kunnioitti lapsiaan Jumalan luotuina opettaen heitä vuorostaan kunnioittamaan sitä, mikä heissä itsessään ja kaikissa luoduissa olennoissa on jumalallista. Heidän pikku maailmassaan ei ollut jalompaa ja ihanampaa olentoa kuin äiti. Hänen kauneutensa ja hyvyytensä, hänen loppumaton rakkautensa, hänen totuudenrakkautensa ja oikeudentuntonsa olivat heille ilmestyksenä Jumalan omasta olemuksesta, ja ne loistivat heistä kuin taivaan tuikkivat tähdet».

Toinen kirjailijatar on kuvaillut aivan toisenlaista äitiä, pintapuolista, ajattelematonta suuren maailman naista, jonka sielu ensi kerran näytti heräävän tietoiseen elämään silloin, kun hänen esikoisensa ensi kertaa laskettiin hänen syliinsä. »'Luuletko hänen tietävän, että olen hänen äitinsä?' hän kysyi, kun pikku pää lepäsi hänen povellaan. Hän tuijotti hämmästyneenä lapseen, ja hänen sydämensä täytti tunne, jollaista hän ei ollut koskaan ennen kokenut. Oi, tämä pikku olentohan oli osa häntä itseään, hän oli luonut sen, hän oli sytyttänyt sen elämänsäteen! Kuinka ihmeellistä se olikaan! Tuolla pikku olennolla oli tietysti sielu, oma sielunsa. Minkälainen sen sielu mahtoikaan olla? Niinhän ihmisillä on tapana sanoa, että pojat tulevat äitiinsä. Tämäkin sielu olisi siis hänen kaltaisensa. 'Jumala armahtakoon häntä ja minua! Minkälainen oma sieluni on?' Ensi kerran elämässään hän näki itsensä sellaisena, jollainen hän todella oli. Niin, sellainenhan hän oikeastaan oli, pieni, kurja, pintapuolinen, jokapäiväinen sielu! Ja semmoisen sielun hän luultavasti oli antanut perinnöksi pojalleenkin!»

Äidit, rakkaat äidit, vielä kerran kehoitan teitä: Estsikää sekä itselleen että lapsillenne sitä, mikä on parhainta ja jalointa! Asettakaa päämääräksenne, että lastenne on tehtävä maailma rikkaammaksi, paremmaksi ja onnellisemmaksi. Olkaa jalojen lasten jaloja äitejä; silloin muistonne elää. ■