behind.jpg

LAUANTAI-ILTANA jaksoin katsella Suomen Euroviisukarsinnat ja jonkin aikaa Ruotsin vastaavia mutta sitten oli pakko painua punkkaan. Alkoivat silmät luppasemaan siihen malliin.

SUNNUNTAINA lähdin komeassa auringonpaisteessa puolen päivän aikaan puolison luo. Kävelin keskustaan ja kiepahdin kaupassa hakemassa tuomisia ja sitten bussilla loppumatkan. Huomasin siinä keskustaan kävellessä että jalat olivat maitohapoilla lauantain kävelystä johtuen.

KUN taas oli tiedossa lyhyempi viikonloppu niin kovin kummoista ohjelmaa ei kehitelty, pääasia oli että saatiin taas yhteistä aikaa. Katsottiin sarjoja Netflixistä, kuunneltiin musiikkia ja tyydyttiin bataattiranskalaisiin ja kasvispyöryköihin.

MAANANTAI oli mulla lomapäivä, se oli merkattu lomaksi jo hyvissä ajoin helmikuussa, joten mulla ei kiirettä kotiin ollut. Tulinkin kotiin vasta iltahämärissä.

MAANANTAI oli siis lomapäivä ja samalla viimeinen työpäivä. Sen sain tietää jo viime viikon tiistaina, mutta en siitä puhunut töissä kenellekään mitään vaan päätin jättää sen yllätykseksi. Niinpä lauantaina kun olin sulkenut kaupan ja laittanut muut työntekijät kotiinsa, käväisin viemässä herkkuja taukotilaan ja muutamaan paikkaan kirjelapun jossa kerroin että poistuin talon väestä ja että taukotilasta löytyy herkkuja. Alunperin oli tarkoitus olla siellä vain parisen kuukautta mutta jotensakin se vaan venyi. Vuoden vaihteessakin olisi ollut mahdollisuus lopettaa mun työsuhde mutta vielä sitä sillon jatkettiin. 

MAANANTAINA tuli Messengeriin viestejä että "nytkö sä lähdit?" ja "mä kuulin tästä vasta nyt". Vastailin että niin oli tarkoituskin että pääsen lähtemään ilman mitään isompia seremonioita. Tänäänkin tuli vielä vastaavia viestejä kun osa oli lomalla eilisen päivän.

KOSKA tiesin että sopimus oli joka tapauksessa päättymässä viimeistään kesällä, en mä mitenkään järkyttynyt tai masentunut ole. Aika aikaansa kutakin, ja tämän homman oli aika päättyä nyt.

PITI sitten ilmoittautua TE-toimistoon, niin että jonkin aikaa voi olla ansiosidonnaisella. On sekin, jo samalla hetkellä kun olet työtön sulla pitää olla suuret suunnitelmat valmiina mitä seuraavaksi. Mä en jaksanut sinne mitään romaania sepustaa vaan kunhan jotakin. Ottavat sitten yhteyttä kun ottavat.

EILEN illalla oli tullut korjaukset siihen viime viikolla työstämääni kirjaan. Tai itse asiassa varmistus siitä että tekstissä oli kuvaviittaukset väärin, ja ne piti korjata niin kun mä saatteeksi laitoin. Kehuja tuli siitä että kuvat olivat selkeitä. Kyllä ne oli kun mä kaikki tein alusta uusiksi. Mutta silti onhan se aina mukava saada kehuja. Tein mainitut pikkukorjaukset ja laitoin uuden version liikkeelle, ja nyt se on jo lähtenyt sieltäkin eteenpäin, niin että mun ainoa toimenpide tuota kirjaa koskien on enää laskun kirjoitus.

TÄNÄÄN oli sitten ensimmäinen työttömyyspäivä pitkään aikaan. En mä silti ehtinyt punkassa lojua, kun ensin piti päivällä käydä viemässä kirjapainosta viime viikolla hakemani materiaali tilaajalle (jouduin odottamaan että palailee hiihtolomaltaan), sitten kiersin kirjastossa ja kaupassa. Eilen en enää viitsinyt lähteä ostoksille kotiintullessa.

KAUPASTA lähti mukaan sipulia, paseerattua tomaattia, munia, makaronia ja sinihomejuustoa. Päätin nimittäin illalla tehdä soija-makaronilaatikon. Soijan keitin jo aamulla lihaliemessä ja TexMex-mausteessa, niin että sitä ei tarvinnut enää illalla tehdä. Makaronia keitinkin puolisentoista pussia kun tein isoon vuokaan kunnon satsin. Syömään päästessä huomasin että kyllä se taas vaan onnistui oikein hyvin. Sopivasti tuli chiliä ja paprikaa, sopivasti poltteli huulia syödessä mutta ei yhtään liikaa. Ja nyt kun sitä tuli niinkin paljon saan puolisollekin pari annosta pakkaseen.

PÄIVÄLLÄ kun lähdin toimittamasta kirjapainon lähtetystä alkoi sataa tihuuttaa. Aluksi se jaksoi tihuuttaa aikansa mutta muuttui sitten ihan vesisateeksi, ja sitä jatkui pitkälle iltaan. Viime yönä oltiin koko yö plussan puolella ja niin taitaa käydä tänäkin yönä, eli nyt saa lumet kyytiä - jippii!

TÄNÄ iltana on vuorossa Nerflixistä jokunen jakso katselussa olevaa sarjaa ja sitten voikin siirtyä peiton alle. Kun ihan hukkaan ei mennyt tämäkään ensimmäinen työttömyyspäivä. ■