back.jpg

40 years has passed since the massacre at Stephens Sanitarium. Now called Greenpark, its bloody history is largely unknown to its staff, not least William Matthews, a doctor newly brought in from New York. William is welcomed by fellow doctor Lucy, but receives a frosty reception from Emily, who runs the institute and assigns him his first patient, Sam. Sam survived the bloodbath all those years earlier, and seems to remember these walls all too well. His arrival awakens the building’s dark past, and blood soon begins to flow once more. Why are the patients turning on one another? What is Emily’s secret? And what really happened in that basement 40 years ago?

KESTI 40 vuotta ennenkuin vuonna 1973 ilmestynyt  Dont' Look In The Basement (a.k.a Forgotten) sai jatko-osan, Don't Look In The Basement 2. Kakkososan ohjasi ensimmäisen osan ohjaajan poika, eli omena ei kauas ole puusta pudonnut. Elokuva alkoi hitaasti miljöön esittelyllä, ja vähitellen tuotiin kauhuelementtejä mukaan, aluksi vain näkyinä. Muutamat harvat väkivaltaiset kohtaukset sävyttivät elokuvaa, mutta muutoin edettiin rauhallisesti loppua kohti. Kerrontatapa toimi tässä elokuvassa hyvin. Itse asiassa oikeastaan odotti jotakin kammottavaa tapahtuvaksi, mutta turhalla väkivallalla ei mässäilty. Alkuperäinen vuoden 1973 elokuva on vielä näkemättä (olin kohtuullisen nuori silloin kun se ilmestyi, lieneekö se koskaan Suomen teattereissa ollutkaan?) joten pitänee suorittaa kaivantaa ja katsoa josko löytyisi katsottavaksi. Olisihan se kiva nähdä miten kauhua ja jännitystä silloin elokuvaan rakennettiin. ■