woman.jpg

EILISILTANA pakkanen alkoi lauhtua, ja oli illalla ennen nukkumaanmenoa enää vain parisen pakkasastetta. Aamulla herätessä mittari näytti -0,6° ja sateli hiljakseen lunta (yöllä näytti sataneen muutaman sentin verran, huomasin kun lähdin). Töihin lähtiessä mittarilukema oli jo kivunnut nollan yläpuolelle ja sadekin oli muuttunut vedeksi. Illalla töistä lähtiessä oli jo +2,6° (ja sama lukema näkyy mittarissa edelleen ja satelee hiukan vettä). Pitänee laittaa aamulla talvikengät jalkaan kun lähtee töihin. Voi näet olla liukasta paikka paikoin, ja kun huomenna on pakko mennä jalan osa matkaa kun bussien aikataulut eivät sovi työvuoron alkamisajankohtaan.

TYÖPÄIVÄ meni nopeasti ja mukavasti aina siihen asti kunnes iltapäivän lopuilla huomasin erään asiakkaan hortoilevan hyllyjen välissä. Kyseessä on henkilö joka onnistuu kuluttamaan tuntitolkulla aikaa myymälässä ja lopulta kassalle tullessaan päättääkin olla ostamatta tavaroita (tai ainakin osaa niistä) jotka on kassalle kantanut. Niin kävi tänäkin iltana. Haahuiltuaan myymälässä kaksi ja puoli tuntia (!) saapui hän viimeinkin kassalle kantamuksineen. Ja sitten alkoi taas se perinteinen arpominen: ostaisinko sittenkään tätä vaiko en? Tällä kertaa siihen arpomiseen kului kymmenisen minuuttia, ja yksi tuote jäi pitkällisen harkinnan jälkeen ostamatta. Olisi kuljettanut sen takaisin paikoilleen mutta sanoin vieväni sen itse sillä halusin saada hänet ulos myymälästä. Ja kun meitä ei ollut kuin kaksi iltavuorossa niin tämä (lievästi sanoen hankala) henkilö tietenkin jumitti sen kassan jolla olin. Toivottavasti ymmärtää pysyä huomenna poissa. Huomenna meitä on kuitenkin kolme, ja itse aion olla myymälän puolella koko päivän ja jättää kassat kahdelle muulle.

TÄNÄ iltana vielä kaksi katsomatonta jaksoa Murdochia, ja sitten on aika kömpiä peiton alle. Huomenna pitäisi jaksaa pyöräyttää pesukonetta ellen jätä sitä sunnuntaille, mutta katsotaan nyt ensin millainen päivä huomenna on. ■