NIIN on uusi viikko alkanut evakkoasunnossa.

PERJANTAINA lähdin alkuillasta puolison luo ja viivyin siellä sunnuntai-iltaan. Ei nyt mitään ihmeitä tehty kun hän on väsynyt tämän hetkisen työtilanteen aiheuttamasta stressistä. Mutta tämän kuun lopussa pitäisi töiden alkaa palautua taas normaaliin.

SÄHKÖPOSTIIN oli sunnuntaina tullut ensimmäinen korjaustiedosto siihen monisatasivuiseen kirjaan, eli maanantaina istuin koneella tekemässä korjauksia. Ja lisää korjaustiedostoja paukkui päivän mittaan. Menikin maanantai kokonaan niitä tehdessä, niissä taas peruttiin edellisissä tehtyjä muutoksia, eli kivaa oli.

TÄNÄ aamuna oli tullut viimeinen korjaustiedosto (300 sivua). Tosin en jaksanut sitä heti ottaa työn alle vaan lähdin kävelylle auringonpaisteeseen ja kierroksen lopuksi kirjastoon ja toimistolle. Huomenna on kokous ja piti vielä selvitellä hieman mitä kokoukseen tuodaan ja mitä ei.

PIHAAN tullessa käväisin katsastamassa rinnepenkin, ja kaipa sinne pitää tällä viikolla mennä leikkelemään loputkin kukkavarret pois törröttämästä. Muutama pakkasyö on takana (ja tulevakin yö on pakkasella, nyt jo melkein -2 astetta), joten viimeisetkin sinnikkäät kukkijat ovat joutuneet antamaan periksi.

VIIME viikolla laitoin viestiä siihen firmaan joka saneerauksesta oli vastuussa, ja kysyin kuinka kauan heillä kestää hoitaa reklamaatiot kuntoon? Vastauksena tuli kysymys koska reklamaatio on tehty? Siitäkö se onkin kiinni. Vastasin vain että asia siirtyy korkeammalle taholle hoidettavaksi.

ENSI viikon tiistaina tulee kaksi kuukautta siitä, kun reklamaatio tehtiin, ja sama päivä on myös se, jolloin laitan viestiä suoraan tämän talon Oy:n toimitusjohtajalle, ja pyydän häntä selvittämään mistä tuo viivyttely johtuu. Kunhan saan häneltä vastauksen, niin soitan sinne saneerausfirmaan ja kysyn mistä viivästys johtuu. Saapa nähdä mitä minulle vastaavat.

MUTTA nyt kahvin keittoon. ■