Aamulla herätessä mielessä pyöri ajatus, josko nykyisen työn päättyessä jättäisi kaiken täällä ja muuttaisi muualle. Voisi tehdä hyvää jättää kaikki tuttu ja turvallinen, ja hypätä rohkeasti tuntemattomaan. Olenhan mä niin ennenkin tehnyt, ja edelleen jätkä porskuttaa. Selailin työpaikkailmoituksia ja useampia hakemuksia laitoinkin ympäri maan. Saa nähdä tuleeko yhteenkään vastausta. Voisin muuttaa melkeinpä minne vaan (no en ehkä Turkuun).

Vaikka aurinko ei kunnolla paistanutkaan, päätin kuitenkin lähteä grillaamaan, olihan kuitenkin +10 astetta. Kertakäyttögrilli reppuun, kaupasta muutama olut ja makkarapaketti ja kohti tuttua paikkaa. Yllättävän lämmin siellä oli, vaikka pelkäsinkin että saattaa tuntua vielä viileältä. Grilli tulille ja eikun odottamaan.

Polku.jpg

Vaikka paikka onkin kaupungin kuhinan keskellä, on se kuitenkin yllättävän rauhallinen. Siellä saa olla yksin omien ajatustensa kanssa. 


Huomasin siellä istuessani miettiväni Hänen eilistä tekstiviestiään, viestin sanamuoto oli jollakin tapaa outo, tai oikeastaan eräs yksi sana siinä mietitytti. 

Siinä veden äärellä istuessa laineiden liplattaessa rantakiviin tuli mieleen, että alkaa olla korkea aika ryhtyä järjestelemään jokakesäistä sisävesiristeilyä. Kesäkuun alkupäivinä se on yleensä ollut, eikä tuohon ole kuin reilu kuukausi eli laivayhtiöltä pitäisi alkuviikolla pyytää tarjous. Viime kesänä 45 risteili neljä tuntia nauttien kesäisestä säästä. Kummasti joka vuosi on sää suosinut: tänä kesänä taitaa olla vuorossa risteily numero 7. Ja mikäs siinä, mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa noutopöydästä. Pitäisi sovittaa risteily sille viikolle kun olen lomalla, niin voisi pienemmän seurueen kanssa jatkaa iltaa vielä satamassa.

Toinenkin grillipaikka mulla on mutta siellä en ole muutamaan vuoteen käynyt. Pitäisi ihan käydä katsastamassa onko sinne vievät pitkospuut vielä kunnossa. Sinne kun kuljetaan pienen suolämpäreen läpi. Ehkä siksi en siellä käykään, kun paikkaa käyttävät jotkut muutkin. Nykyisellä paikalla ei muita juuri tahdo näkyä.

Kun kiireettä odotteli grillin valmistumista ja makkaroiden paistumista, kolmisen tuntia siellä hurahti. Tulipahan ulkoilmaa ja eilisen illan konjakkihuurutkin haihtuivat. Tosin ei mulla krapulaa edes ollutkaan, mutta hyvää teki olla ulkona tuulettamassa päätään. Nythän tuolla alkaa taivas harmaantua, joten saatoin lähteä oikeaan aikaan pois.

"Jos joku päivä unohdan sanoa "Pidän sinusta, ystäväni", älä hetkeäkään epäile ettenkö pitäisi."

PS. Laitoin muuten eilen viestini loppuun tämän osoitteen. Lukeeko Hän tätä vai ei, se jää arvoitukseksi, mutta todennäköisesti tulen Hänet täällä aina silloin tällöin mainitsemaan.