RAIKKAITA ovat olleet aamut. Pakkasen huidellessa neljäntoista asteen alapuolella unet kyllä karisee silmistä kun suorittaa aamureippailun auringon aloittaessa matkaansa taivaanrannan yläpuolelle. Ei silti, että se olisi niin kylmää että pitäisi turvautua bussiin liikkuessaan. Sopivan reipas kävelytahti niin ei ehdi tulla kylmä. Aurinko kyllä lämmitttää päiväsaikaan jo ihan mukavasti, lämpötila kohoaa reilut 5 - 6 astetta aamun lukemista. Ja näillä keleillä mennäänki sitten pitkälle maaliskuuhun. 

KUMMASTI kun se herättää aikaisemmin kun aamulla on valoisaa. Sen verran laiska kun olen etten viitsi sulkea sälekaihtimia illalla, niin aamusella taivaanrannassa kajastava aurinko tuo sen verran valoisuutta että aamuisin tahtoo herätä jo ennen kellonsoittoa, eikä se tunnu edes vaikealta. Pimeän aikaan sitä nukkui hyvinkin sikeästi kymmenisen tuntia mutta nyt selviää kuuden tunnin yöunilla eikä päivällä edes väsytä. Pitäisiköhän ensi syksynä painua talviunille ja herätä karhujen kanssa samaan aikaan?

EILINEN päivä alkoi sillä että viritin taas skannerin kakkoskoneen kylkeen. Kovin pitkään en ehtinyt kuvia skannailla kun puhelin soi jo ensimmäisen kerran. Taiteilija oli laittanut valokuvan työnsä luonnoksesta ja voisinko mä mitenkään istuttaa sen siihen maisemakuvaan, jonka hän jo aiemmin laittoi. Minähän tein sille maisemakuvalle jo ennakkoon tarpeelliset toimenpiteet, joten ei tarvinnut muuta kuin poistaa teosluonnoksesta tausta ja laittaa se maisemaan. Ja menemään taitelijalle. Eipä mennyt kuin hetki kuin taitelija soitteli ja kiitteli (uskomattoman) nopeasta työstä. 

PUUHASTELU skannerin kanssa jatkui ja toinen kone ilmoitti saapuneesta sähköpostista. Kävin kurkkaamassa sen, ja siellä oli viesti koskien sitä ennen vuodenvaihdetta tarvitun sähköisen julkaisun painoversiota. Kirjan tekijä oli poistunut talon muonavahvuudesta tammikuun lopussa (palaa taas keväällä) ja asiaa hoitava henkilö oli puolestaan ollut sairauslomalla, joten siksi oli jäänyt tämä julkaisu roikkumaan niinkin pitkäksi aikaa. Kysely julkaisun sivumäärää, värillisyyttä ja sidosasua painotyön tarjouspyynnön tekemiseksi. Edellisen julkaisun painatuksen hävinnyt taho oli kuulemma laittanut viestiä, että heidät olisi pitänyt valita vaikka oli kilpailutuksen kaikkein kallein. Millä perusteilla, se jäi kertomatta. Saapa nähdä vieläkö se painotalo on tarjouskierroksessa mukana. Onneksi mun ei tarvitse ihan kaikkia näitä painatuksia kilpailuttaa, vaan riittää että saan painoaineiston kasaan.

MATKA valokuvien parissa jatkui. Joukossa oli pino valokuvia kultaiselta 70-luvulta, ja kyllä olivat kuvatkin sen näköisiä. Punaisia, sininen ja vihreä olivat kokolailla hävinneet jo kuvista. Skannasin yhden kokeeksi ja päätin jättää sen nipun viimeiseksi ja skannata kaikki muut ensin. Noiden punaisten tunnelmakuvien aika koitti iltapäivän puolella, ja piti kokeilla useampia asetuksia niin että sai edes kutakuinkin sellaiset kuvat että kontrastiakin löytyi. On niissä silti säätämistä että saa niistä sellaiset kuvat että jotakin erottuukin harmaasävykuvissa. Päivän päätteeksi oli kuitenkin kaikki kuvat skannattu, joten saatoin suunnitella että tiistaina ottaisin työn alle tekstikorjaukset neljään ensimmäiseen lukuun.

RUOKA oli onneksi valmiina jääkaapissa eikä kaupastakaan tarvinnut mitään hakea, joten suorinta reittiä kotiin. Illalla seikkailin kanavilla, enkä jaksanut edes leffaa etsiä.

TÄNÄÄN aloittelin tekstikorjauksia, kun taitelija taas soiteli. Oli laittanut työstään tällä kertaa toisesta perspektiivistä otetun kuvan, ja osan mitoista mukaan. Jos mä voisin tehdä kuvan jossa kaikki osat olisivat mitoitettu? Muut osat ovat suhteessa siihen mitoitettuun osaan. Onneksi laitettu kuva oli sellaisesta kulmasta että osien suhde ja sijainti kävi melko hyvin selville. Kun niillä tekstikorjauksilla ei kiire vielä ole, niin otin tuon mitoitusprojektin työn alle. Piti ihan ensimmäiseksi laittaa tiedossa olevat mitat kuvaan, ja sitten alkaa laskemaan muiden osien mittoja. 

KUN mulla ei mitään CAD-ohjelmaa ole asennettuna (kun ei ole tarvetta, niin en ole asentanut edes mitään ilmaisia), niin turvautua puhtaaseen matematiikkaan. Avuksi tuli joskus koulussa opittu verranto, A:B =C:D (A:n suhde B:hen on yhtä suuri kuin C:n suhde D:hen). Tätä ei taideta enää koulussa edes opettaa? Kuvasta ei tarvinnut kuin ottaa yksi mitta pikseleinä ja sitten vain laskea muiden osien mitat. Tässä tapauksessa arvot eivät tietenkään olleet aivan satatarkkoja mutta aivan tarpeeksi tarkkoja kustannusarviota varten. Oli vaihteeksi kynällä ja paperilla käyttöä, kun ensin laittoi kaikki arvot ylös ja sitten vasta naputteli numerot laskimeen. Sain kuin sainkin kaikki osat mitoitettua ja tekaisin kuvan jossa oli teosluonnos kahdesta eri kuvakulmasta sekä mitoituspiirros viivagrafiikkana. Kyllä siinä sai kaikenkaikkiaan tovin tuhertaa mutta kiitoskin tuli nopeasti: Aivan mielettömän hienoa, nopeaa ja eleetöntä työtä! Aurinko houkutteli pitämään tauon, ja niinpä hain Ärrältä kahvin ja nautiskekin sen katsellen aurinkoista talvipäivää. Kyllä se vain lämmitti senverran että hyvin tarkeni siitä kaikessa rauhassa kahvinsa juoda. Loppupäivä menikin sitten niitä tekstikorjauksia tehdessä. Paikka paikoin oli sen verran hankalasti luettavaa käsialaa että joutui hetken miettimään mitä siinä mahdetaan tarkoittaa. Sain kuitenkin kaksi ensimmäistä lukua tehdyksi ja tehtävä jatkuu huomenna ellei tule tasa jotakin keskeytystä. [Verrannosta tuli mieleen venäläinen kertolasku, jonka olenkin esitellyt jo aiemmin.] Kaupan kautta kotiin.

KOTIIN päästyä laitoin pyykkikoneen pyörimään, jos huomenna satun kiepahtamaan Kontissa ennen kokousta. Tulihan tuota lahjoitettavaa taas ison muovikassillisen verran, pyyhkeet kun ovat niin paksuja että pino vie saman verran tilaa kuin aiemmat kaksi koneellista liinavaatteita. Mutta onpahan nyt saatu kaikki ylimääräinen pois - ei vielä nurkista asti, mutta josko huomenna. Voi olla etten edes viitsi tehdä kunniakierrosta myymälässä vaan lähden samoin tein pois. Mitään ei pidä turhaan ostaa, vaikka se olisikin kuinka houkutteleva ellei sille oikeasti ole tarvetta. Kevään korvalla pitää vielä siivota kaksi arkistokaappia kaikesta ylimääräisestä paperista, ja vaatehuoneessakin on vielä tyhjentämistä. Sinne kun on tullut varastoitua turhaakin tavaraa. Mitä mä esimerkiksi teen valouruilla? En mä täällä mitään discoa ole pitämässä. Oli vaan pakko aikanaan ostaa kun ne näin.

JOSKO vielä etsis jonkin elokuvan. Alkas sitten päivä olla pulkassa. ■