rhu.jpg

ALKUILLASTA kun oli tarkoitus ryhtyä pakastamaan raparpereja, huomasin ettei mulla ollutkaan niin pieniä pakastuspusseja kun tarvitsin. Kolmen litran pusseja en tähän tarkoitukseen halunnut käyttää, sillä tarkoituksen aoli pakastaa raparperit annoskokoina niin että voi ottaa pussin tai kaksi eikä yrittää saada jostain isosta pussista sen verran kuin tarvitsee.

PITI siis lähteä lähikauppaan hakemaan pusseja, ja samalla sokeria. Ihan ilman sokeria en aikonut pakastaa. Lähikaupasta löytyi litran pakastuspusseja jotka olivat juuri sopivia. Pihaan tullessa oli kukkamummo kaverinsa kanssa keinussa istumassa joten kiersin sitä kautta kyselemään kuulumisia. Kovasti kuulemma mummon näppejä poltteli päästä kuskaamaan risut pois, mutta oli kuulemma kielletty sitä tekemästä. Lauantaina tulee traktori jonka lavalle laitetaan kaikki roska niin saadaan suoraan oikeaan kohteeseen. Olisihan nuo risut voinut raahata tuonne metsäänkin mutta kun kerran toisin oli päätetty niin ei sitten. Menihän tuossa taas puolisen tuntia ennenkuin alettiin kukin siirtyä tahoillemme.

KOTONA sitten raparpereja kuorimaan. Kuorinnassa, pilkkomisessa ja pussittamisessa hurahti äkkiä puoli tuntia. Alunperin kaavailin että ryöppäisin ne nopeasti mutta päätin jättää sen kuitenkin tekemättä. Nehän kypsennetään joka tapauksessa siinä vaiheessa kun niitä käytetään. Ruokalusikallinen sokeria per pussi ja sitten kaikki vain pakkaseen. Kyllä tuli upea kirpeä tuoksu kun niitä kuori ja pilkkoi. Eipä olekaan aikoihin tuoreen raparperin tuoksua saanut haistella.

TÄNÄÄN oli viikon mittauspäivä. Nykyisin kun mittaan vain kerran viikossa. Hyvältä näytti lukemat, 5,3 - 8,1. Pitkän ajan keskiarvo on edelleenkin seitsemän luokkaa, eli ei mitenkään paha. Tuo uusi mittari on kyllä mahtava, tulokset siirtyvät tablettiin ja samalla pilveen. Vanhaan mittariin olisi pitänyt erikseen ostaa ohjelmisto ja kaapeli mittarin kytkemiseksi tietokoneeseen. Eipä paljon kiinnostanut. Ja nythän ne olisivat tarpeettomia kun siihen mittariin ei saanut mittaliuskoja, joten mittari lensi roskiin. Jossakin vaiheessa pitänee kiikuttaa insuliinit apteekkiin hävitettäväksi, kun niillä ei käyttöä ole. Tarkistin muistiinpanot ja 17 kertaa pistin insuliinia, ja siinäkin ilmeisesti oli jo muutama turha kerta. 

HUOMISAAMUNA onkin pitkästä aikaa käynti verisuonikirran polilla. Aika on jo kello 9.00 joten pitääkin herätä tavanomaista aikaisemmin, eli jo ennen seitsemää. Eli ei enää leffoja tämän jälkeen vaan pötkölleen ja unta palloon. ■