oldhouse.jpg

Kotona taas. Loppujen lopuksi reissu venahti kahden viikon mittaiseksi.

Lauantaiaamuna kaksi autoa ajoi pihaan, toisessa itse isäntä ja toisessa (herra)pariskunta koiransa kanssa. No mä pakkasin itse isännän autoon ja sitten lähdettiin kohti määränpäätä. Yksi kahvitauko piti matkalla pitää, niin että hurttakin pääsi tekemään tarpeensa ja lopultakin moikkaamaan myös minua. Perille päästyä laitettiin pariskunta kantamaan puita saunalle ja aloittamaan saunan ja veden lämmitys. Mä aloin viritellä tulta puuhellaan ja isäntä etsi liinavaatteita hurtan juostessa onnesta soikeana saunan ja mökin väliä.

Kun sain hellan vetämään ja sitä vähän aikaa varovasti lämmittelin, uskalsin laittaa tulen myös kamarin pönttöuuniin. Oli kuitenkin sen verran aikaa muurien edellisestä lämmityksestä ettei kertaheitolla uskaltanut laittaa kunnon roihua joka paikkaan. Ja kun tuvan puolella alkoi pikkuhiljaa lämmitä, pistin vielä leivinuuniin pökköjä palamaan niin että mökki lämpenee. Pariskunta päätettiin sijoittaa kamarin puolelle nukkumaan ja mä jäin tuvan puolelle isännän ja koiran kanssa.

Ulkogrilli laitettiin myös kuumenemaan sillä päätettiin tehdä grilliruokaa eikä turata hellan ääressä pitkin iltaa. Ja mukavahan siinä oli istua avotulen ääressä ja ottaa pikkuhiljaa olutta. Päätettiin että pariskunta saunoo ensin ja sitten minä ja isäntä, ja sillä aikaa grillissä kypsyvät kyljykset. Iltaa istuttiin sitten tuvan pöydän ääressä saunan ja syöpöttelyn jälkeen, parannettiin maailmaa ja juotiin konjakkipullo pois. Hurtta väsähti kaikesta juoksemisestaan ja torkkui jo ennen meitä.

Sunnuntaina alkoi sitten töiden suunnittelu. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui vajan purku, niin että saadaan hirret ja laudat puuliiteriin etteivät suotta kastu. Ruuanlaitto lankesi mun harteille, mutta en mä ollut ollenkaan pahoillani. Musta on mukavaa kokata isommallekin porukalle, ja varsinkin kun nyt pääsi käyttämään puuhellaa, leivinuunia ja paistinuunia. AInoa toivomus oli että tekisin "hikiperunoita". Hetken mä olin ihan öö, mutta pienen johdattelun jälkeen hokasin mitä haluttiin: valkosipuliperunoita jotka tehdään uunissa hiostaen vain tilkassa öljyä ja perunoista itsestään irtoavassa nesteessä. Tottakai lupasin tehdä. Viikon aikana ruokalistalle mahtuivat karjalanpaistikin, pitkään muhinut lihasoossi, oikea perunamuusi ja makaronilaatikko talon tapaan ja sipulikeitto. Ja pitihän sämpylöitäkin leipoa. Ihan yksin ei sentään tarvinnut hellan ääressä hyöriä, kyllä kukin kävi vuorollaan jelppimässä ihan pyytämättä. (Isännän kanssa kokatessa tuli mieleen ne kerrat kun Hänen kanssaan kokkasin).

Paljon saatiin viikossa aikaiseksi. Vaja purettiin ja siistittiin alue, ei siihen paljon muuta jäänyt kuin isot kivenlohkareet joiden varassa vaja oli ollut. Ensi keväänä ruoho jo varmasti valtaa alueen. Heiteltiin myös naapurin traktorin lavalle tien viereen jo aiemmin tuodut puunrungot ja siirrettiin nekin liiteriin suojaan. Pari vanhaa omenapuuta pantiin nurin puutarhassa ja saman tien pölkyiksi ja pari pölkkyä haloin, sillä halusin polttaa hellassa ja pönttöuunissa muutaman omenapuuklapin siitä tulevan upean tuoksun takia. Sauna lämpesi joka toinen ilta, ja kyllä siellä kaupungissa piti käydä hakemassa evästä ja olutta :)

Sunnuntaina pariskunta lähti takaisin tänne kotikonnuille, mentiin kahdella autolla kaupunkiin ja käytiin kahveilla ennenkuin heitettiin hyvästit. Oltiin juteltu aamusella että jäädään isännän kanssa vielä muutamaksi päiväksi laittamaan paikkoja talvikuntoon, kun kerran kiirettä ei ole takaisin päin.

oldhouse2.jpg

Muutama päivä venähti loppujen lopuksi kokonaiseksi viikoksi. Mutta mukavahan siellä nuoren komean miehen kanssa kaksistaankin olla. Siirryttiin mukavuussyistä kamarin puolelle nukkumaan, ja ihan kiltisti meni kaikki yöt vaikka samassa sängyssä nukuttiinkin (ja isäntä kyllä tietää että olen bi). En mä mennyt sinne seksiä harrastamaan vaan ihan kaikkea muuta. Mukava oli mennä peiton alle kun ikkunoista näkyi pimenevä metsä ja useampana yönä todella upeat revontulet. Höpistiin siinä aina aikamme kaikenlaista ja kaikesta kunnes uni vei voiton. (No hyvä on, yhtenä yönä isäntä otti mut lusikkaan mutta ei siinäkään mitään muuta).

Kun vintillä oli eristevillat valmiina odottamassa niin päätettiin eristää vintin lattia, kun osalla aluetta eristeenä oli sahanpurua ja osa kokonaan ilman eristettä. Useampi jätesäkillinen purua vietiin liiteriin talteen, se kun tuollaisissa perinteisissä mökkioloissa kelpaa moneenkin asiaan, Muutoin otettiin vaan ihan lungisti, ja vietettiin aikaa pikkuhiljaa mökkiä talvikuntoon laittaen. Lauantaina lämmitettiin sauna ja siinä sivussa huolehdittiin siitä, että illan saunan jälkeen se jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Päivällä poltettiin tynnyrissä kaikki viikon aikana kertyneet roskat, ettei tarvinnut niitä takaisin kuljetella. Sunnuntaina lähdettiin jo reilusti aamusella ajelemaan takaisinpäin, päätettin ettei tulla ihan suorinta reittiä vaan poiketaan matkalla pizzalla jossakin. Ilta alkoi jo hämärtää kun oltiin taas täällä. Mä heitin matka-askin kämpille ja lähdin kauppaan, sillä kahden viikon poissaolon jälkeen ei jääkaapissa ollut muuta kuin valo ja kaksi kuoharipulloa. Postia (lähinnä mainoksia) oli oven takana polveen asti. Illalla en viitsinyt muuta kuin purkaa pyykit odottamaan konetta ja kävin postiröykkiön läpi.

Tänään aamulla ensimmäiseksi siivoamaan sähköposti. Tärkeimpiin olin jo vastaillutkin, mutta mustalle listalle lisäämisen päätin tehdä vasta kun olen koneella. Ja arkeen piti palata sitten kertaheitolla: piti sopia tapaaminen tälle viikolle, sähköpostissa odotti kahden julkaisun aineisto (ja molemmat mielellään lokakuun aikana), pikkujoulumainoksen lisääminen FB:iin ja kotisivuille, eräs sankari yritti/yrittää masinoida mua Nenäpäivä-juttuun mukaan ja vaikka mitä. Pikkuhiljaa tässä alkaa kuitenkin taas arkirutiinitkin löytyä, tosin en tiedä jaksanko tänään enää varsinaisia työhommia tehdä vai katsonko jonkun elokuvan illan lopuksi. Ja jokin kiva muistaminenkin pitäisi keksiä isännälle joka tarjosi kaksi upeaa syyslomaviikkoa. ■