vd.jpg

AAMULLA tuli sähköpostiin vielä kaksi pikku korjausta siihen eilen korjaamaani kirjaan. Ja korjausten jälkeen sitten vain painoaineisto ja sähköinen versio tulemaan, pyydettiin. Ne kun oli niin pienet niin tein homman heti alta pois. Siinä samalla kiehautin soijarouheen kun päätin illalla tekaista makaronilaatikon. Seuraavaksi käväisin metsän syrjässä lankkuvarastolla ja hain sieltä yhden kaksi ja puolimetrisen kakkosnelosen ja kävin naputtelemassa sen keinulle johtavan polun syrjään. Ulkona ei muuta ollut joten palasin sisälle.

OTIN työn alle sen syntymäpäiväkirjan. Nelisen sivua pääsin eteenpäin, kun piti skannata muutama graafinen elementti ja sitten tehdä ne uusiksi että ilkeää ne kirjaan laittaa.

SEN jälkeen olikin aika siirtyä pihamaalle katselmusta odottamaan. Siinä odotellessa huomasin että talven hiekoitussora, joka lumien mukana oli ajettu talon päässä rinteen juurelle, oli tänään jossakin vaiheessa käyty kauhomassa asfaltille poiskuljetusta varten. Siitä seurasi muutoksia illan suunnitelmiin.

KATSELMUSTA tekemään tuleva kaveri ihan ajallaan, ja menimme ensin keinuun keskustelemaan yleisellä tasolla (ja hän kyllä muisti kehua kuinka meidän on laitettu) kunnes siirryttiin katsomaan paikka kerrallaan läpi mun suunnitelmia. Esittelin ajatukseni rakentaa toinen pengerretty rinne portaiden viereen ja siihen kyselin lautaa ja multaa. Vihreää valoa sain. Lupasi soittaa heti pihasta lähdettyään ja aloittaa asianhoitaminen.

KUN olimme saaneet kaikki paikat katsottua, mä kävin hakemassa repun sisältä ja suuntasin keskustaan kauppaan. Tunti siinä hurahtaa kun sinne kävelee, tekee ostokset ja kävelee takaisin. Tahtoi tulla ihan lämmin kun painavan repun kanssa kotiinpäin tulin.

ALUNPERIN oli tarkoitus tänä iltana jonkin verran jatkaa sitä syntympäiväkirjaa, mutta kun päivällä näin sorakasan siirtyneen, oli muutettava suunnitelmia. En voinut olla ollenkaan varma että se sorakasa olisi siinä vielä huomennakin päivällä, joten piti vaihtaa työvaatteet päälle ja painua pihalle. Työkaluksi riitti lapio ja myöhemmin ämpäri. Keinulle johtava polku oli pelkkää multaa ja melkoisen kapea, joten levensin sitä ja samalla suoristin polun kulkua. Multaa piti kaivaa pois että sain riittävästi tilaa sorakerrokselle, mutta multa ei kauas matkannut, vain se aamupäivällä asettamani parrun toiselle puolelle. Siihen tulee kapea nurmikon kaistale.

SAATUANI mullat pois ja pohjan tasaiseksi oli aika ryhtyä kantamaan soraa talon toisesta päästä. Neljä kestokassillista sain kuskattua, kunnes neljännellä kerran pudotin kassin maahan ja tietty se repesi. Piti hakea sanko ja kuskata sillä vielä muutaman kerran ennenkuin soraa oli tarpeeksi. Levittelin soran niin että polusta tuli parhaimmillaan lähes metrin leveä ja sitten piti vain kävellä siinä edestakaisin joka kohdassa että sora tiivistyi.

KUN siinä kävelin edestakaisin tuli naapuritalon rouva katsomaan mitä teen, ja sanoi sitten että jos mulla ei nyt ole kiire niin hän voisi näyttää sen kohdan missä kohtaa metsässä se puna-angervo kasvaa, josko joku päivä siirtäisin sen tuonne nurmikon reunaan talojen välille. Koska polku oli valmiina niin lähdin katsastamaan, ja samalla hän halusi esitellä omia kukkapenkkejään. Olihan niitä jokunen enemmän kuin minulla. Saniaista kasvoi melkoinen alue, ja hän oli aikeissa harvantaa sitä ja kysäisi kelpaisiko mulle. No tottakai kelpaa, mulla on pihlajan vierellä sopiva paikka niille. Lupasi joku päivä toimittaa mun kivikkooni niitä.

SITTEN olikin jo aika tulla sisään ja ryhtyä ruuanlaittoon..Siinä polun teossa ja vierailulla naapurin kukkapenkeillä meni enemmän aikaa kuin luulinkaan. Mutta juuri hetki sitten sain ottaa laatikon pois uunista ja kohta pääsen syömään.

SEN verran rasittavaa oli kun sen kävelyreissun jälkeen uurastin kaivaen ja kantaen että saapa nähdä jaksaako sitä mitään enää katsoa vai painunko punkkaan ja annan unen tulla jos tullakseen. Sain varmaan raitisilmamyrkytyksen ja tulihan tuota rehkittyäkin. ■