AAMULLA oli kirpakka -15 asteen pakkanen mutta päätin kuitenkin taittaa osan työmatkasta kävellen niin heräisi takuuvarmasti siinä raikkaassa talvisäässä. Aurinko punasi taivaanrantaa työmatkaa tallustaessa, eli tiedossa oli taas (ainakin niillä näkymin) aurinkoinen päivä josta ei pahemmin pääsisi nauttimaan. Puolet matkasta taitoin bussilla.
ENSIMMÄINEN tunti meni kassalla sillä aamulla meitä oli vain kaksi töissä. Tunnin kuluttua tuli lisää porukkaa joten mä pääsin jatkamaan eilen kesken jääneitä töitäni. Keräsin varastoon menevää tavaraa ja laittelin uutta tilalle tullutta esille. Varaston puolella ei ollut tänään kuin yksi henkilö töissä joten piti käydä aina välillä häntäkin jelppaamassa. Ja sitten taas omiin hommiin. Päivä meni käytännössä kävelyksi kun piti käydä siellä varastossa ja sitten itse kuskata tavaroita uusille paikoille ja siirtää toisia varaston puolelle. Kassalla ehdin vain piipahtaa muutaman kerran päivän aikana, kun oli tauon tarvetta kassalla seisseille. Mutta ei mun tarvitse pelätä, kyllä siinä kassalla pääsee seisomaan vielä ihan kyllästymiseen asti.
KOTIIN tultua oli pakko mennä tunniksi sänkyyn selälleen niin sai jalat suoriksi vähäksi aikaa. Tänään oli taas ilta jolloin en jaksanut kovin kummoisia kokkailla joten tekaisin vain nopean pastan tonnikala-tomaattikastikkeella. Ja huomennahan ei tarvitsekaan täällä kokkailla kun olen siipan luona. Sunnuntaina johonkin aikaan illasta tulen kotiin, kun maanantaina kutsuu aamuvuoro.
ILLALLA asensin puhelimeen askelmittarin (puhelin vaihtui tuossa jokin aika takaperin), niin että voin vähän seurailla montako askelta tulee töissä päivän mittaan otettua. Saa nähdä riittääkö 10 000 askelta normipäivälle? Tietty jos kassalla joutuu seisomaan niin silloin askelten määrä vähenee. Maanantaina näkee ensimmäisen kerran kuinka paljon niitä päivän mittaan kertyy.
TÄNÄ iltana pyöritin vielä koneellisen pyykkiä, ja vielä on ohjelmassa iltakahvit ja muutama jakso Murdochia. Ja sitten onkin tämä koko lailla käsitelty. ■
Kommentit