giphy.gif

MITEN nopeasti aika tuntuukaan joskus kuluvan. Vaikka eilen olikin sellainen "älä tee mitään" -päivä, niin tuntuu että sekin hujahti ohi kun vain silmiään räpäytti. Ihan jouten en kuitenkaan ollut: mulla on ikuisuuden (tai ainakin siltä tuntuu) ollut hyllyssä vino pino CD-levyjä, joille olen poltellut musiikkia MP3-muodossa. Eilen tuli sitten mieleen että enpä ole tainnut niitäkään juuri kuunnella sen jälkeen kun olen niitä poltellut. Niinpä otin koko kasan ja aloin käymään sitä läpi.Siellä oli sellaisiakin levyjä, joista nyt ajattelin että "miksiköhän tämänkin olen joskus polttanut talteen?" Musiikkia jota en varmaan ole kuunnellut edes Spotifysta. Osa piti laittaa soimaan ja varmistaa että onko musiikki sellaista jota joskus voisi ehkä tulla kuunneltua. Jokunen levy tuli kopioitua ulkoiselle levylle talteen, lähinnä sellaiset joita ei Spotifysta löydy. Oli niitä muutamia. Sitten vain saksia levyjen reunaan, kansipaperit paperinkeräyskassiin ja kotelot odottamaan roskiin pääsyä. Tuli yksi tyhjä hylly. Siinä kun niitä levyjä katselin ja kuuntelin, niin ajattelin että voisin käydä kaksi kirjoja täynnä olevaa hyllyä läpi, sielläkin on varmasti useampia jotka voisi heittää kierrätykseen. Muutama on sellainen jonka voisin viedä kirjaston vaihtopisteeseen. Niitä on sen verran vähän että en viitsi kipeän jalkani kanssa Konttiin lähteä.

❱❱ Sivistyskodin statussymbolista vessapaperiksi – kuka enää huolii vanhoja kirjoja?

JALKA paisui ja turposi kuin pullataikina taas eilisiltana. Melkoinen ponnistus oli saada lenkkari jalkaan kun oli pakko käydä tuossa lähikaupassa. Reinoilla ei uskaltanut lähteä kun sen verran on jäätä vielä tuossa pyörätienpätkällä, ei ole tarvetta kolhia itseään yhtään enempää. Melkoisen hitaasti meni matka, olisi varmaan rollaattorimummokin pyyhkäissyt mennen tullen ohi. Vaikka liikkuminen onkin nyt vaivalloista, niin silti pitää pyrkiä liikkumaan sen mitä pystyy. 

EILEN olikin onneksi harmaa ja sateinen päivä niin että hirveästi harmittanut vaikka ei ulos päässytkään. Tänään taas aurinko kävi välillä näyttäytymässä ja välillä sateli jotakin. Kyllä siinä kun katseli ikkunasta auringonpaistetta olisi niin mielellään lähetnyt ulos kävelemään jonnekin, mutta ei vielä onnistu. Josko tulevan hoidon jälkeen alkaisi päästä liikkumaan vähän paremmin. Syystä tai toisesta pikkuvarvas on niin pirun kipeä että sen takia joutuu ontumaan. Kyllä se pikkuisen nyppii kun ei voi nauttia kevätauringosta siihen malliin kuin tahtoisi.

HETKI sitten soi puhelin ja soitteli kaveri jolle tein sen vaalimainoksen. Kyseli olisiko mahdollista muokata hiukan jo tehtyä mainosta ja laittaa se painoon? Mikäs siinä, tein apri ehdotusta ja kun hyväksyntä tuli niin laitoin menemään painoon. Saapahan käydä hakemassa heti alkuviikosta ja laittaa jakeluun.

PUHELUA odottelen huomennakin, tai oikeastaan kahta. Toinen tulee hyvällä tuurilla sairaalasta ja toinen taas sellainen johon ei tekisi mieli vastata mutta pakkohan se on. Pitää vaan sanoa sille tädille että tässä on nyt hiukan isompiakin murheita kuin ne sinun minua koskevat huolesi joten eiköhän vietetä puhelinhiljaisuutta seuraavat puoli vuotta niinkuin nyt viimeksikin.

TELKKARISTA tulisi StarWars-leffa, josko jaksaisi katsoa? Toisaalta kävin jo päivällä katsastelemassa olisiko jotakin vuokrattavaa, jos telkun tarjonta ei nappaa. Vielä on reilusti aikaa miettiä.

PITKÄSTÄ aikaa olikin päivä jolloin täytyy tehdä jokunen sokerimittaus. Aamulla piti mitata paastoarvo, ja nyt illalla ennen ateriaa ja pari tuntia sen jälkeen, ja mielellään vielä iltapalan jälkeen. Mukavaa kun ei joka ikinen päivä tarvitse olla monta kertaa tökkimässä itseään sillä rei'ittimellä. ■