jalka.jpg

AAMULLA olikin ihan reippaasti pakkasta, -22 astetta. Ei kuitenkaan tuullut joten paksummalla takilla tarkeni aivan mainiosti. Ja kun ei jäänyt kadunkulmiin roikkumaan niin mikä ettei. Ei nyt niin kamalia Siperian pakkasia tullutkaan kuin uhkailtiin, ja tästä eteenpäin alkaa lauhtumaan pikkuhiljaa. Onhan tuohän pakkaseen jo ehtinyt tottua.

JATKOIN lehtien selaamista, ja kyllä sitä vähän väliä jäi lukemaankin mitä niissä olikaan. Aina jossakin lehdessä tuli vastaan itse kirjoitettu juttu, jota en edes muistanut. Ja pitihän niitä kohokohtia joka lehdestä kirjata ylös niin että kun alkaa kirjoitushommiin on jo jotakin mistä lähteä liikkeelle.

PÄIVÄLLÄ oli aika jalkahoitajalle. Antoi kunnon hiontalaitteella kyytiä kantapäiden ja jalkapohjien kovettumille, leikkasi kynnet ja rasvasi jalat kunnolla, ja kynsinauhatkin hoidettiin. Kiillotusta ei sentään tehty. Rasvaamisen ja kynsien leikkaamisen tietty itsekin pystyn tekemään vaikka ei niin tehokkaita kynsisaksia olekaan. Kovettumien hiontaan ei nuo kotikäyttöön tarkoitetut härvelit ole niin tehokkaita kuin ammattilaisen laitteet, ei ole aikoihin ollut kantapäät niin sileinä kuin tämän käsittelyn jälkeen. Seuraava hankinta onkin sitten jalkarasvan hankinta, aiemmin kirjoitettu rasva ei ollutkaan parasta mahdollista (sanoi että lääkäreillä on se harhaluulo että jalkojen rasvaukseen mahdollisimman rasvaista voidetta, mutta oikeasti parasta on sellainen ureaa sisältävä voide (virtsassa on ureaa mutta urea ei ole virtsaa). Vielä kun pyydän lekurilta reseptin siihen jalkarasvaan niin saa sen halvemmalla.

LEHTIEN lukeminen jatkui hoitokäynnin jälkeen. Kaupassa piti sen verran käväistä että hain öljyä ja leipärasvaa. Eilen tekemääni riisi-kasvisjuttua oli jääkaapissa niin paljon että sitä riittää vielä huomiseksikin.

HUOMENNA käydään puolison kanssa päiväkahveilla kun sattuu hänellä olemaan vapaapäivä ja asioita hoidettavana keskustassa. Kahvien jälkeen käynen juttelemassa tulevasta kirjoitusurakasta, lähinnä siitä koska sopisi tulla arkistoa penkomaan. Siellä onkin sitten paperia enemmän kuin tarpeeksi. Melkoista karsintaa joutuu tekemään. On se silti hyvä että on aineistoa josta kirjoittaa, eräs historiikin kirjoittaja kertoi että hänellä oli projekti johon alkuaikojen kirjallista materiaalia löytyi neljän A4-sivun verran. Meni hänellä henkilöhaastatteluiksi.

JOSKO jonkun elokuvan etsisin ja sitten peiton alle pakkasta pakoon. ■