EDELLISTÄ elokuvaa katsellessa tajusin, että vapunaattona tuli 18 vuotta täyteen tässä kämpässä asumista. Muistan kuinka silloin kannoin tavaroita kämppään muiden valmistautuessa vappujuhlintaan. Silloin oli perjantai. Tietokone ja muutamat isommat tavarat jäivät maanantaille, kun en kuljetusta saanut perjantaille sovittua. Ja kaiken lisäksi oli vielä normi työpäivä. Lauantai ja sunnuntaikin kuluivat tavaroita kantaessa, onneksi ei ollut kiirettä niiden kanssa.
NÄITÄ seiniä on siis katseltu jo melkoisen pitkään, ja en tästä nyt ole ihan edelleenkään pois lähtemässä. Ikkunoista näkyvä upea järvimaisema on muuttunut vuosien varrella, lähinnä siksi että puustoa on raivattu. Onneksi alueen rakennuspinta-ala on jo käytetty ettei tarvitse pelätä että tuohon tulisi eteen jokin näköalan peittävä rakennus. Mukava katsella keväisin kun tuo metsä alkaa vihertää, ja taas syksyisin kun ruska värjää lehdet. Ja oman viehätyksensä tuo toisinaan esiintyvä sankka sumu, joka peittää kaiken näkyvän alleen - tuntuu kuin olisin keskellä pilviä. Ja onhan tässä asukkaatkin vaihtuneet. Osa kuollut, osa muuttanut pois ja osa heitetty pihalle. Itsekin jouduin erään asukkaan takia käymään kaksi kertaa käräjillä ennenkuin saatiin hänet tästä pois häiriköimästä. Itse asiassa alan kohta olla talon pitkäaikaisimpia asukkaita. Kovin montaa muuta yhtä pitkään asunutta ei tässä talossa enää ole. Meriitti sekin. ■
Kommentit