mita2.jpg

XV

MÄÄRÄN PÄÄSSÄ

Synkkiä kuvauksia ja päivänpaisteisia kuvauksia.  —  Äidin hellä syli ottaa tervetulleena vastaan maailmaan tulleen pikku olennon.  —  Vastahakoisia äitejä.  —  Sisarusten suhtautuminen vastasyntyneeseen on kuin heijastus vanhempien ajatuksista.  —  Kaksi ihanaa muistoa äidistä lapsineen vaikeissa olosuhteissa.  —  Miten synnytyksenhetki voidaan varmimmin tietää.  —  Ei ole lainkaan syytä levottomuuteen, jos vain on huolellisesti noudatannut raskaudenaikana tarpeellisia terveyssääntöjä.  —  Nukutusaineista.  —  Selityksiä ja neuvoja niiden käyttämiseen.  —  Hermostunut levottomuus.  —  Sen rauhoittaminen.  —  Sopiva ajanvietettä ja toimintaa.  —  Pois kaikki synkät kasvot ympäriltä!  —  Valmistuksia.  —  Petollisia polttoja.  —  Peräruiske.  —  Synnytyksen eri asteet.  —  Napanuoran sitominen ja poikkileikkaaminen.  —  Onnellisesti sujunut vaikea hetki.  —  Lepoa ja iloa.

Koko lääkärinä oloaikani synkimmät, mutta myöskin valoisimmat ja kauneimmat muistoni ovat ne synnytystapaukset, joissa olen ollut läsnä. Elämässä on tuskin mitään ihanampaa kuin pikku olennon tulo maailmaan, kun hänet suljetaan äidin syliin kaivattuna, odotettuna, ja hellän äidinrakkauden kohteena, rakkauden, joka on pitkinä odotuksen ja ihanan valmistautumisen kuukausina kasvanut, kypsynyt ja syventynyt. Mutta miten äärettömän synkältä tuntuukaan silloin, kun äiti ottaa kylmänä, tyhjin sydämin ja vastenmielisesti syliinsä pikku olentoraukan, jota kohtaan hän ei tunne hiventäkään arakkautta, vaan hautoo katkerana ja harmistuneena mielessään uusia vastenmielisiä velvollisuuksiaan, jotka luonto on pakottanut hänet ottamaan kannettavakseen!

Tässä yhteydessä johtuu mieleeni myöskin muistoja tälläisten äitien aikaisemmista lapsista. Voimme olla siitä aivan varmoja, että sisarusten mielentila on kuin peilikuva siitä, millä mielin vanhemmat ottavat uuden tulokkaan vastaan. On lapsia, jotka ovat harmissaan perheen lisääntymisestä ja jotka tuntevat katkeraa vihamielisyyttä vanhempiaan kohtaan syyttäen heitä elämän kiristymisestä, mikä joskus on välttämättömänä seurauksena, mutta toiselta puolen  olen nähnyt sellaisiakin lapsia, jotka iloiten odottavat ja valmistautuvat vastaanottamaan uutta pikku veikkoa tai siskoa, jota äiti jo edeltäkäsin on opettanut heitä rakastamaan.

Liikutetuin mielin muistelen pientä tyttöä, jolle äiti oli hienotunteisesti ja järkevästi kertonut elämän heräämisestä ja ihmislapsen syntymisestä maailmaan. Tuo lapsi ei vielä ollut täyttänyt kahdeksatta ikävuottaan, mutta kuitenkin hän osoitti äitinsä raskaana ollessa tätä kohtaan, mitä suurinta naisellista hellyyttä ja huolenpitoa ollen siten äidilleen arvaamattomaksi iloksi, lohdutukseksi ja avuksi. »Miten voin auttaa sinua, rakas pikku äitini? Huudathan minua, jos sairastut yksin ollessasi? Sanothan minulle, jos tarvitset jotakin?» Näin kuulin hänen alati kyselevän, ja sanomattakin ymmärtää, että jokainen tälläinen kysymys tuntui äidin sydämestä suloiselta kuin pisara lämmittävää palsamia. Nyt tämä lapsi on jo kukoistava, nuori neitonen, joka itse piakkoin valmistautuu vastaanottamaan kaikki puolison ja äidin pyhät velvollisuudet. Parempaa kasvatusta ja valmistusta niitä oikein täyttämään hän ei olisi mitenkään voinut saada, eikä hänen naisellinen kainoutensa suinkaan ollut kärsinyt siitä, että hän jo niin varhain oli oppinut käsittämään naisena olemisen vakavimmat salaisuudet.

Toinenkin kuva on lähtemättömästi painunut mieleeni.

Kerran myöhään illalla minut kutsuttiin naisen luo, joka oli viidennen kerran synnyttämässä. Mies itse oli noutamassa minua. Kotiportilla hän erosi minusta mennäkseen hakemaan hoitajatarta. Saapuessani taloon äiti oli kahden kaksitoistavuotiaan poikansa kanssa. Syvän hellyyden ja osanoton ilme kasvoillaan poika piteli äitinsä kumpaakin kättä omissaan tehden voitavansa lohduttaakseen, rohkaistakseen ja auttaakseen häntä hänen tuskissaan. Rauhallisesti, hiljaa ja kainosti, mutta samalla arvokkaasti poika läksi huoneesta, niin pian kuin olin tullut äidin vuoteen viereen. Hän oli oppinut käsittämään, minkälaisia tuskia äiti saa kärsiä lastensa vuoksi ja miten syvää hellyyttä äidillä on oikeus vaatia vastalahjaksi. Kuulin sittemmin, ettei tämä poika suinkaan ollut luonteeltaan parhaimpia, suloisimpia ja herttaisimpia lapsia, mutta äiti oli löytänyt sopivan tien hänen sydämeensä, tehden hänet jo varhain luotetuksi ystäväkseen.

Ryhdymme nyt antamaan muutamia näissä olosuhteissa tarpeellisia, käytännöllisiä neuvoja ja ohjeita.

Voidaksemme jotakuinkin tarkkaan laskea, milloin synnytys tapahtuu, on lisättävä seitsemän päivää viimeisiin kuukautisiin ja laskettava siitä yhdeksän kuukautta eteenpäin. Jollei synnytys tapahdu vielä silloin, se viipyy tavallisesti kaksi viikkoa, sillä sikiäminen tapahtuu useimmiten joko heti kuukautisten jälkeisellä viikolla tai paria päivää ennen seuraavien alkua. Tietysti on poikkeuksia. Täysin pätevää sääntöä ei tieteen nykyisellä kannalla ollessa voitane määrätä.

Jos ruokajärjestyksessä on tarkoin noudatettu kaikkia tarpeellisia varokeinoja, pidetty huolta säännöllisestä ulostamisesta, jokapäiväisestä liikunnosta ja kylvyistä, niin raskaana oleva nainen voi odottaa ratkaisun hetkeä aivan levollisesti ja iloisessa luottamuksessa, lujasti vakuutettuna siitä, että kaikki käy hyvin ja luonnonmukaisesti, ilman kiihottuneen mielikuvituksen keksimiä äärettömiä kärsimyksiä.

Nykyaikana, jolloin lääkärit tarpeen vaatiessa jo aivan yleisesti käyttävät huumaus- ja kuoletusaineita, synnytys on tosiasiassa menettänyt suurimman osan peloittavimmista kauhuistaan. Näitä aineita ei suinkaan tarvitse käyttää niin suurissa määrin, että täydellinen tunnottomuus on seurauksena. Niiden tarkoituksena on vain lievittää kipuja ja rauhoittaa. Omasta kohdastani olen käyttänyt tälläisissä tapauksissa hyvällä menestyksellä seuraavaa sekoitusta: 1 osa alkoholia, 2 osaa kloroformia ja 3 osaa eetteriä. Kukin lääkäri voi tietysti mielensä mukaan muuttaa näitä suhteita. Tämän aineen vaikutus ei ole nopea, mutta kuitenkin täysin tyydyttävä kaikissa sellaisissa tapauksissa, jolloin täydellinen tunnottomuus ei ole välttämätön. Potilas itse voi pitää huolenaan tämän aineen käyttämisen, sillä siinä on silloin kaksinkertainen etu: tuska todella lievenee ja samalla hän saa ajattelemisen aihetta, joka estää häntä kiinnittämästä liian kiihkeästi huomiotansa omiin tunteisiinsa.

Tähän tarkoitukseen käytetään tavallista kevyttä juomalasia, joka on puolillaan puhdistettua pumpulia. Siihen kaadetaan sekoitusta muutamia tippoja. Kun kivut alkavat, potilas vie lasin suun ja nenän eteen sekä hengittää syvään muutamia kertoja. Pian tuntuu huomattavaa helpotusta. Ei tarvitse pelätä, että hän vetäisi ainetta henkeensä liian paljon, sillä käsi vaipuu ehdottomasti alas, niin pian kuin tunnottomuus alkaa. Ainetta ei pidä kuitenkaan käyttää, ennenkuin synnytyksen toinen aste on alkanut, sillä muuten itse synnytys voi pitkistyä arveluttavassa määrässä.

Synnytyksen edellisinä päivinä potilas usein tuntee n. s. »valepolttoja», jotka herättävät hänessä levottomuutta ja aiheuttavat väsymystä. Silloin nuorta äitiä on kehoitettava pysymään levollisena sekä vakuutettava, että hänellä on kyllä tarpeeksi valmistusaikaa, ennenkuin ratkaiseva hetki on käsissä. Jos poltot uusiutuvat säännöllisin ja yhä lyhyemmin väliajoin, on ilmoitettava lääkärille. Samoin on myöskin, jollei ulostus ole tapahtunut oikeaan aikaan, välttämättä annettava peräruiske. Synnyttäjän on vietettävä odotusaika mahdollisimman miellyttävästi, pysyteltävä liikkeellä kodin piirissä, mutta varottava visusti rasittumasta vähäisimmässäkään määrässä. Ei ole syytä paneutua vuoteeseen, ennenkuin se on välttämätöntä, sillä aika tuntuu lyhyemmältä pysyteltäessä jalkeilla, minkä vuoksi se on myöskin edullisinta terveydelle.

Ole ennen kaikkea levollinen, iloinen ja luottavainen! Älä hetkeksikään unohda, että se, mikä sinua odottaa, on vain luonnonlain täyttymistä, ja että useimmissa tapauksissa kaikki käy hyvin ja onnellisesti.

Synnyttäjän huoneeseen ei saa päästää ainoatakaan henkilöä, joka ei voi lausua ystävällistä, kehoittavaa sanaa ja näyttää iloiselta. Synkät kasvot on ehdottomasti pidettävä loitolla. Iloiten ja kiitollisin mielin jokaisen tulee odottaa salaperäisen ihmeellistä luomisen hetkeä. Sitä on pidettävä todellisena »vapautuksen hetkenä», jota on valmistauduttava vakavasti, mutta samalla iloisesti, vastaanottamaan.

Jos joku on niin typerä ja ajattelematon, että rupeaa synnyttäjän läheisyydessä puhumaan kuiskaillen ja lausumaan omat pelkonsa julki saattaen hänet siten levottomaksi ja hermostuneeksi, eikä varoituksista ota opikseen, hänet on heti toimitettava pois ja pidettävä loitolla siihen saakka, kunnes kaikki on onnellisesti ohi. Ellei se köy päinsä loukkaamatta mainittua henkilöä, on keksittävä sopiva tekosyy, niin että hänet saadaan pysymään poissa muutaman tunnin ajan.

Synnytyksessö voidaan huomat kolme toisistaan jokseenkin jyrkästi eroavaa vaihetta.

Ensimmäinen l. avautumisvaihe kestää synnytyksen alusta siihen saakka, kunnes emänsuu on avautunut.  —  Sen aikana tuntuvia lipuja sanotaan valmistaviksi poltoiksi, koska ne avaamalla emänsuun tekevät itse synnytyksen mahdolliseksi.

Toinen eli työntymisvaihe, jolloin sikiö työntyy ulos, päättyy lapsen täydelliseen syntymiseen. Tässä vaiheessa poltot ovat voimakkaimmat, ja niitä nimitetään ponnistuspoltoiksi.

Kolmas on n. s. jälkeisvaihe. Poltot ovat melkoista lievemmät, ja niitä nimitetään jälkipoltoiksi.

Ensimmäisessä vaiheessa monet naiset voivat vielä esteettömästi puuhailla päivän askareissa tietämättä paljoakaan koko poltoista, kun emän supistumiset tapahtuvat niin säännöllisesti, ettei kipua tunnu juuri ollenkaan. Haalea istumakylpy on usein hyödyksi tässä vaiheessa. Se vaikuttaa rauhoittaen ja edistää samalla emän supistumista. kun potilasta tässä vaiheessa usein kiusaa hermostunut levottomuus, on koetettava mikäli mahdollista pitää hänelle seuraa ja saada hänet unohtamaan, mikä häntä odottaa, sekä vakuutettava hänelle, että jos hän itse vain pysyy levollisena, reippaana ja luottavaisena, niin kaikki käy epäilemättä hyvin.

Heti kun alkaa tuntua ankaroita kipuja ja usein niiden yhteydessä sikiön painosta johtuvaa painetta peräsuolessa, ikään kuin ulostamisen tarvetta, vaikkei itse suolessa ole ulostusta lainkaan, silloin synnytyksen toinen vaihe on alkanut. Naisen on silloin välttämättä paneuduttava vuoteeseen ja riisuttava yltään kaikki painavat ja puristavat vaatteet. Jos tarve vaatii, voi tällöin käyttää äskenmainittua nukutusainetta tuskien lieventämiseksi.  —  Emme pidä tarpeellisena selittää tässä lähemmin synnytyksen kulkua sen enempää kuin sitäkään, mistä siinä on erityisesti pidettävä huolta ja mitä vältettävä, sillä sehän kuuluu jo kokonaan lääkärin ja hoitajattaren tehtäviin.

Ei voi tarkalleen sanoa, kuinka kauan synnytyksen tämä vaihe kestää, sillä yksityiset tapauksethan ovat sangen erilaisia. Monilta naisilta synnyttäminen käy verraten nopeasti, ja olo tuntuu vähemmän kiusalliselta, kun päämäärä selvästi lähenee. Minulla oli kerran potilas, jolla jo ennestään oli kaksi lasta. Ensi vaiheessa ei hän tuntenut juuri sanottavaa kipua. Toisen vaiheen alussa hänellä oli jokseenkin kovat poltot. Hän itse sanoi sillon: »Eihän tämä vielä ole mitään, mutta pahin on vielä jäljellä!» Tuskin hän oli ehtinyt paneutua vuoteeseen, ennenkuin jo uusi voimakas poltto ponnisti sikiön esille, ja kaikki oli ohi. On aivan yleistä, että terve nainen, joka on raskaudenaikanaan noudattanut puvussaan, ruokajärjestyksessä, kylvyissö ja yleensä koko elämässään terveysopin sääntöjä, huomaa hämmästyksekseen, miten helposti tuo pelätty synnyttäminen todellisuudessa kävikin.

Toinen vaihe päättyy lapsen syntymiseen. Kolmas alkaa vähän myöhemmin, tavallisesti puolisen tuntia synnytyksen jälkeen. Silloin istukka eli n. s. jälkeiset tulevat ulos emän uudistuneiden supistumishten vaikutuksesta.

Tässä lienee paikallaan sananen napanuoran katkaisemisesta ja sitomisesta, mikä on tehtävä heti synnytyksen jälkeen tai sitten, kun lapsi on äännähtänyt. Napanuora on sidottava kahdesta kohdasta noin lome tuumaa lapsen ruumiista, ja näiden sitomakohtien väliltä se leikataan poikki. Napanuoran lapsen puoleinen osa käännetään kaksinkerroin ja sidotaan silmukaksi pehmeällä nauhalla noin tuuman päähän ruumiista. Silmukka saa olla sellaisenaan, kunnes se itsestään kuivettuu ja putoaa pois. Siteeksi käytetään ohutta pehmoista liina- tai pumpulinauhaa, jonka tietysti pitää olla aivan puhdasta ja käyttämätöntä. Se ei saa olla niin paksua, eettei sillä saa sidotuksi tarpeeksi lujaan, mutta ei myöskään niin ohutta, että se syöpyy napanuoraan.

On mahdotonta sanoin kuvata sitä ihanaa levon tunnetta, joka seuraa heti synnytyksen jälkeen. Ainoastaan se, joka itse on sen kokenut, voi käsittää sen sulouden täydellisesti. Tuo vaikea hetki on ohi, ja mahdollisesti on kärsmystä ollut odottamattoman vähän. Ellei näin olisikaan, niin kaikki tuskat kuitenkin ovat samalla unohdetut, ääretön ilo vain täyttää sydämen, ilo siitä, että lapsi on syntynyt, että se elää, että se on oma, ja että vihdoinkin saa sulkea sen syliinsä ja painaa rintaansa vasten. Niin, rakas nuori äiti, rakasta sitä lasta, rakasta sitä koko sydämestäsi! Iloitse siitä, että olet antanut elämän kuolemattomalle olennolle, ja kasvata sitä niin, että siitä tulee jalon äidin jalo lapsi! ■