miss.jpg

Tim Burton loihtii jälleen uuden taianomaisen maailman eteemme, kun tällä kertaa sovitettavaksi saapuu Ransom Riggsin kirjaan perustuva Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. 15-vuotias Jacob (Asa Butterfield) löytää johtolankoja oudosta mysteeristä, joka tuntuu kattavan useita maailmoja ja aikakausia. Jälkiä seuratessaan hän tupsahtaa lopulta neiti Peregrinen (Eva Green) johtamaan turvakotiin eriskummallisille lapsille, joiden erikoiskyvyt tuntuvat olevan toinen toistaan hämmästyttävämpiä. Vaan kun suuri pahuus uhkaa niin kotia kuin sen asukkaita, huomaa Jacob omistavansa oman erikoistaitonsa, jolla suojella uusia ystäviään vaaroilta. Mielikuvituksellisista maailmoistaan tunnettu Burton saa uutuuselokuvassaan käsiinsä juuri ohjaajalle mitoitetun aihepiirin. Värikkäästä, taianomaisesta ja salaisuuksia täynnä olevasta kirjasta onkin saatu aikaiseksi upean omaperäinen fantasiaelokuva, josta ei puutu vauhtia tai vaaran tuntua. Mielikuvituksellisen maailman rinnalla nähdään ilahduttava kirjo turvakodin eriskummallisia lapsukaisia suloisine – ja paikoin hieman jännittävine – kykyineen, minkä lisäksi Samuel L. Jackson pelottelee pimeydessä vaanivana Barronina.

ILLAN elokuvaksi valitsin leffan Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Vaikka ensi-illasta onkin jo aikaa, vasta nyt muistin tämänkin elokuvan olemassaolon. Tai oikeastaan jo päivä pari aiemmin kun selasin leffoja, ja tämä sattui silmiin. Jonkin verran latasin odotuksia tälle elokuvalle, sillä Burton on aina ollut lempiohjaajani, ja lukuunottamatta Liisaa seikkailemassa peilimaassa (tässä Burton oli kylläkin tuottajana, ei ohjaajana) elokuvat ovat aina olleet omalla kieroutuneella tavallaan mun makuun.

NUORTENELOKUVAKSI Neiti Peregrine on yllättävänkin synkkä ja se sisältää monia puhtaita kauhuelementtejä, jotka toimisivat myös varsinaisessa kauhurainassa. Tyyliltään elokuva muistuttaa ehkä hiukan enemmän Guillermo del Toron kuin Burtonin goottimaisia teoksia, mutta se ei ole mitenkään huono asia. Ohjaajat ovat aina olleet tyyleiltään samankaltaisia, mutta tällä kertaa erona on se, ettei Burton antaudu Florida-kuvausta lukuun ottamatta muovisen camp-estetiikan vietäväksi. Epäironinen lähestymistapa toimii tässä tapauksessa elokuvan eduksi.

HIEMAN hitaanpuoleisen alun jälkeen alkoi tarina kulkea, eikä minua häirinnyt pienet epäjohdonmukaisuudet nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Itse asiassa kaksi tuntia kului yllättävän nopeasti. Samuel L. Jacksonin hahmo oli mukavan "mielipuolinen", ja kuorilot olisivat kyllä pelottavia ihan oikeassa maailmassa - jos ne voisi nähdä.

NEITI Peregrinestä nauttimiseksi onkin oltava joko sopivan nuori tai sitten tarpeeksi vanha – ja lapsen mielellä varustettu.

TAIDAN olla tarpeeksi vanha - ja lapsen mielellä varustettu. Huonoa sanottavaa kun en leffasta keksi. ■