EILISAAMUNA tuntui siltä kuin olisi ollut puujumalan jalat. Sen verran kankeaa oli liikkeellelähtö sängystä. Mutta ihmekös tuo, äkkiseltään vähintään 15 km kävelyä päivän aikana. Yhden kerran töissä ihan piruuttani oli askelmittari päällä, ja sinä päivänä tuli melkein 15 000 askelta päivän aikana. Jonkun verran askeltan määrä työpaikalla tietysti vaihtelee mutta kyllä melkoisesti tulee siellä käveltyä. Illalla piti kotiin tultua olla hetki jalat koholla ja sitten ottaa kuuma suihku niin että jalat vähän rentoutui. Ja illan lopuksi Gothamia.

TÄNÄ aamuna ei enää ollutkaan niin kankea olo, ja töihin lähtiessä kävelykin alkoi sujua ihan mukavasti. Eilisaamuna kävelyn aloittaminen oli kankeampaa. Töissä tuli taas käveltyä enemmän ja vähemmän, mulla ei nyt ole askelmittaria (toki sen voisi kännykkään asentaa mutta en taida kuitenkaan). Ja kun olin saanut kaupan kiinni ja kassat laskettua oli aika lähteä kävelemään kotiinpäin. Ei tuntunut yhtään raskaalta aloittaa taival, vaan edelleen samaa vauhtia jaksoin pitää kuin töihin mennessäkin. Ei mun tarvitsisi niin vauhdikkaasti kävellä mutta se tuntuu vain tulevan luonnostaan. Ihmisen normaali kävelyvauhti on keskimäärin viisi kilometriä tunnissa ja sellaista vauhtia olen nyt pitänyt työmatkoilla. Ei viitsi hikoilla ainakaan töihinpäin mennessä, kotiinpäin tullessa voisi tietysti nopeuttaakin.

HUOMISAAMUNA on aamuvuoro joten sen verran annan periksi että menen bussilla töihin kun muuten jäisi yöunet niin lyhyiksi sillä joutuisi heräämään paljon aiemmin. Kotiin tulen taas kävellen. Jatkossakin on tarkoitus on ainakin toinen suunta kulkea kävellen, aamuvuoroja pitää katsoa jaksaako mennä sinnekin jalan. Ehkä silloin kun on aamuja peräkkäin tai siirtymä aamusta iltaan mutta ei ehkä illasta aamuun. 

SEN verran lueskelin että kolme lenkkiä viikossa riittäisi kunnon kohotukseen. Mulla niitä tulisi ainakin viisi, ellei enemmänkin, riippuen työvuoroista. Ihmettelen edelleen että pystyn pitämään tuota normaalivauhtia yllä vaikka amputaation jälkeen ja haavojen jo parannuttua bussilla ajelu oli melkein jokapäiväistä. Mutta nyt kun on huomannut että jaksaa ja pystyy niin eiköhän tässä ala bussin käyttö vähetä. Ja tosiaan voin miettiä pitäisikö kotiinpäin tullessa kiristää tahtia niin että matkaan kuluisi vähemmän aikaa. Kotimatka on rasittavampi kun on enemmän ylämäkiä, mikä tietysti on hyvä juttu lihasten kannalta.

YHDEN jakson ajattelin G:a katsoa ja sitten peiton alle niin pääse viikon viimeiseen työpäivään. ■