AAMUN työmatka meni osin bussilla ja osin kävellen harmaan taivaan alla ikävässä vastatuulessa. Onneksi ei kuitenkaan sadellut  mitään. Olin niin hyvissä ajoin työpaikalla että sain kaikki aamun tehtävät valmiiksi ennenkuin seuraava töihin tulija oli kolkuttelemassa ovella. Ja hetkeä myöhemmin seuraava.

PÄIVÄ oli kiireinen. Eipä tarvinnut haaveilla sen keskeneräisen osaston raivauksesta kun sai mennä edestakaisin pitkin ja poikin. Askelmittari – jos se olisi ollut käytössä – olisi varmaan jo käskenyt välillä pysähtyä. Hyvä ettei kahviakin pitänyt juoda siinä kulkiessa ja ruokatauko jäi haaveeksi. Onneksi oli kuitenkin Mars-patukka jonka kahvin kanssa ehdin syödä, niin että hieman tuli energiaa ja sokeria kroppaan. Kyllä tuntui mukavalta huomata että oli kotiinlähdön aika. Tosin muistin bussin aikataulun väärin, joten piti kävellä keskustaan. Ja kun siellä olin niin kävin ruokaostoksilla. Kaupasta pysäkille suunnatessa bussi vilkutti perävalojaan joten piti jäädä odottamaan seuraavaa. Bussissa istuessa alkoi vesisade, onneksi ei vielä silloin kun kävelin kohti keskustaa. Eihän mulla sateenvarjoa ollut repussa.

KOTIIN päästyä ja repun purettuani piti nostaa jalat ylös ja huilata hetki. Tai torkahdinhan mä siinä tunniksi kun tuntui niin hyvältä kun ei tarvinnut olla jalkojen päällä. Arkipäivinä ehtii istumaan tauolla käydessään ja kun silloin on enemmän ihmisiä töissä ei tarvitse sinkoilla jatkuvasti. Nyt tiesi ja tunsi olleensa päivän jaloillaan ja ottaneensa enemmän kuin kaksi askelta. Vaikka tätäkin hommaa on jo useampi kuukausi takana niin kyllä vaan joinakin päivinä se tuntuu jaloissa enemmän ja vähemmän.

HERNEET ovat likoamassa ja huomenna porisee hernekeitto. Ensi viikolla kun on taas useampi ilta niin ei tarvitse miettiä ruuanlaittoa kun on valmista mistä ottaa. Huomenna tai maanantaina aamupäivällä pitää pyöräyttää pyykit. Huomiselle on ainakian treffit puolison kanssa, katsoo sitten josko sopan poristessa pesisi pyykitkin. Mutta nyt en sitä vielä viitsi sen kummemmin ajatella.

TÄNÄ iltana muutama jako TUA:a, sitä on vielä vissiinkin vielä puolet katsomatta. Ja kahvia. Ja vielä jossakin vaiheessa iltaa yksi (alkoholiton) olut, sen olen ansainnut. On mulla edelleen joululahjaksi saati punaviinipullokin avaamatta mutta se pitää nauttia sitten kun on mahdollisuus olla sunnuntaina hieman nuutunut. Varsinaista krapulaa ei tule mutta muuten on niin saamaton olo, ja se ei käy huomenissa. Vaan onhan tässä viikonloppuja tulevaisuudessakin, ja jos sattuu vielä se ylimääräinen vapaa niin ehkä silloin.

ENSI viikolla on aika jalkahoitajalle :) Saa taas tunnin nauttia kun toinen hieroo, rasvaa ja hoitaa jalkoja ja itse saa olla melkein puoliunessa kun se tuntuu niin hyvälle ja rentouttavalle. ■