MITÄPÄ sitä muutakaan tälle päivälle kuin sen samaisen kirjan kimppuun. Eihän siinä ollut kuin 201 sivua ja 325 alaviitettä jotka piti kaikki siirtää jo olemassaolevaan taittoon leikkaa-ja-liimaa -menetellmällä. En edes kuvitellutkaan että olisin sen PDF-tiedoston tallentanut Word-tiedostoksi tai edes puhtaaksi tekstiksi, kun vielä hankalampaa olisi ollut niistä poimia teksti kappale kerrallaan. Paljon kahvia ja kärsivällisyyttä, ja sain mä sen tehtyä. Hidasta se tietysti oli, Kun jostain syystä aineisto oli taitettu kokoon A5 joten tekstit piti hakea pariltakin sivulta kun oikeankokoiseen taittopohjaan niitä siirteli. Pakko oli myös pitää useampi tauko ja poistua koneelta vähäksi aikaa. Kuusi tuntia ja homma oli taas tehty.laitoin jälleen kerran uuden PDF-tiedoston kirjoittajalle katsottavaksi. Sitten alkoikin olla ihan riittävästi yhdelle päivälle. (Illalla oli tullut sähköpostiin vastaus että hän katsoo ja ilmoittaa sunnuntai-iltaan mennessä onko vielä korjattavaa. mä puolestani toistin itseäni vastatessani että tulen kotiin vasta maanantaina, mutta aikaa en tiedä).

KUN ei tarvinnut käydä kaupassa niin pääsin nopeammin vaihtamaan pihavaatteet päälle. Ulkona paistoi aurinko ja lämpöä oli yli +15 astetta (kuinka paljon yli, sitä en huomannut katsoa, mutta jo puolenpäivän aikaan oli tuo lukema). Pihatyövaatteet päälle, mukaan tällä kertaa tarvittavat ylimääräiset työkalut (saha, vasara ja nauloja) kuokan lisäksi. Laitoin jo aiemmin sinne rinteeseen yhden jatkopalan kun jo ennen varsinaista lautakehikon asennusta laitoin yhdne joutilaan laudanpätkän sinne rinteen yläreunaan, ja se oli puolisen metriä liian lyhyt. Tässä taannoin sahasin ja laiotin siihen puolen metrin jatkon, mutta ankkuroin sen paikoilleen vain oksista sahatuilla tapeilla. Nyt naputtelin sen nauloilla kiinni kummastakin päästä. Sahaa tarvitsin kun oli sahattava yksi pätkä kehikon laitaan sisäpuolelle, niin ettei mullat valu sieltä ulos.

SITTEN pääsin kuokkimaan. Koko kehikon ylin väli oli kohteena. Siitä kiskoin kaikki rikkaruohot (lähinnä juolavehnää - sillä juuret taisi luikerella jo naapurinkin pihalle) ja sitten kuokin sen reilun 20 senttimetrin syvyydeltä. Hieman epäilytti kun menin phalle mitä Fiskarsin muovikuokalla pystyy tekemään, mutta sillä olikin helppo ja nopea kuokkia. Kun sain sen kolem ja puoli metriä kuokittua käväsin hakemassa multapussin ja täytin sen välikön reunojaan myöten.

MULLAN laiton jälkeen aloin kiskoa rikkaruohoja seuraavasta välistä en verran että sain esille ne naapuritalon rouvan kesällä tuomat kasvit. Kaivelin ne ylös ja nyt saivat lopultakin paikkansa siinä ylimmässä välikössä. Mitä muuta siihen tulee on ensi kesän murheita, nyt oli tärkeintä saada ne perennat istutettua hyvissä ajoin ennen maan jäätymistä. Ja kun en tiennyt mitä nämä rönsyilevät perennat olivat, otin kuvan yhdestä ja Facebookissa kysyin tutulta puutarhurilta/kukkakauppiaalta että mikähän kasvi mahtaa olla kyseessä. Vastaus tuli melkein saman tien: se oli Keltapeippi. Nyt on sekin tiedossa.

PEIPIN istuttamisen jälkeen siirryin raivaan rinteen reunassa kasvavan kalliokielon ja kuunliljan alueen. Olihan sielläkin juolavehnää, muutama takiainen ja nokkonenkin oli sekaan kasvanut. Tätä aluetta en tietenkään kokonaan kuokkinut, vaan jätin kasvien juuristot rauhaan ja siivosin ympäristön. Siivouksen jälkeen kerros uutta multaa tällekin alueelle. Vieressä kahisi viiruhelpi mutta leikkaan sen alas vasta pakkasten tultua. Silloin se on ehtinyt vetää kasvuvoimansa takaisin juuristoonsa.

SIINÄ helpin vieressä kykkiessä tuli mieleen josko ensi kesänä laittaisin sen viereen yhden paksumman lankun metsän lankkuvarastosta, ja siitä hieman eteenpäin aidan tapaisen tänä syksynä purkuun menevästä kukkalaatikosta. On se verran heikoilla kantimilla yksi kukkalaatikko ettei siitä enää ensi kesänä ole käyttöön. Mutta kun siinä on ne pystylaudat sellaisia perinteisiä teräväkärkisiä aivan kuin aivan kärjetkin, niin ne on helppo vasaroida maahan. Ajattelin näet josko ensi syksynä laittaisi sekä palavaa rakkautta että hehkuvaa rakkautta/leimurakkautta siihen helpin viereen, ja siinä olisi hyvä olla jokin selvästi erottuva laudoitus tms kun nurmikkoa tullaan ajelemaan. Ja jos oikein innostun niin miksei vielä harjaneilikkaakin. Kaikki kun ovat korkeita ja viihtyvät yhdessä.

KUKKAMUMMO on tainnut jumiutua mökillensä kun ei ole pihassa näkynyt. Hän kun on tuomassa sitä särkynyttä sydäntä laitettavaksi rinteen alaosaan, ja voitaisiin samalla katsastaa joko ryhdyttäisiin liljojen siirtoon siitä yläpenkistä. Mutta eiköhän tuo jossakin vaiheessa kotiinsa löydä.

HUOMENNA on aivan pakolliset täytekakkukahvit kun eräs yritys juhlii täysiä vuosiaan, ja kutsu sinne tuli jo reilun pari viikkoa sitten. Pitäähän mun mennä, kun sielläkin aika ahkerasti olen asioinut. Huomenna ehkä hieman löysemmin. Yritetään ainakin. ■