PERJANTAI meni kuten aiemmatkin päivät, ulkona varjossa tietokonetta naputtaessa.

LAUANTAIAAMUNA puhelin pärähti soimaan vartin yli yhdeksän, juuri kun olin aamukahvia juomassa. Siellä soitteli tämä perennoja luvannut henkilö, että hänen aikataulunsa olikin muuttunut, ja kun hän on melkein kulmilla niin voisi ajaa pihaan ja lähdettäisiin samoin tein hakemaan niitä kasveja. No ei muuta kuin kahvin loput kitusiin, vaatetta päälle ja pihalle. Pihalle tullessani kurvasi hänkin pihaan. Esittäytymisen jälkeen lähdettiin kohti palstoja joilta niitä kasveja hakisimme.

HÄNELLÄ on kaksi palstaa hallinnassaan ja olihan siellä vaikka mitä. Kuunlilja oli melkoinen mätäs eikä viiruhelpikään sille paljon hävinnyt. Ryhdyin kaivamaan ensin kuunliljaa ylös, ja melkoinen paakku siitä tulikin. Mulla oli Clas Ohlsonin iso kestokassi ja juuri ja juuri kuunlilja mahtui siihen. Viiruhelpi mahtui samaisen firman isoon muovikassiin, eikä siihen tullutkaan niin isoa paakkua. Katseltiin sitä suomentatarta, mutta todettiin että tällä kertaa se ei kyllä mahdu kyytiin. Oli siellä muitakin kasveja joista hän ehkä haluaa päästä eroon tehdäkseen tilaa mansikkamaalle, joten sovittiin että palataan asiaan uudemman kerran. Kuunliljan nostamisessa autoon tarvittiin meitä molempia, sen verran painava paketti oli. Pihassa nostettiin kassit pyörävarastoon, sillä en aivan heti ollut menossa istuttamaan.

KÄVÄISIN suihkussa ja lähdin kauppaan. Kaupassakäynnin jälkeen oli tarkoitus ryhtyä istutushommiin. Lauantaille oli luvattu myräkkää ja sadetta mutta kun taivas ei siltä näyttänyt että ainakaan hetkeen ei mitään sieltä tulisi, vaihdoin puutarhatöihin tarkoitetut vaatteet päälle ja painuin pihalle. Ensimmäiseksi lapiohommiin, kaivamaan sammal/nurmikko ylös siitä mihin uudet kasvit tulisivat. Se oli pitkähkö oja, reilun 6 metriä, vaakasuora osuus penkin laidassa nelisen metriä, ja ylös rinnettä pari metriä. Toin viiruhelpikassin urakan viereen niin että sain käyttää sitä kassia tuon kaivuujätteen keräämiseen. Sitten piti kaivaa syvyyttä sille ojalle. Parisenkymmentä senttiä, mutta onneksi maa oli pehmeää eli ei siinä kauaa mennyt. Kuskasin sammaljätteet metsän reunaan, ja silloin putoilivat ensimmäiset pisarat. Ensin katselin että taitaa jäädä tihkuksi mutta kohta tuli ihan reilusti vettä, joten oli hakeuduttava sateensuojaan. Kymmenisen minuuttia sateensuojassa ja kuuro oli ohi. Siihen malliin tuli vettä että kasteli valmiiksi sen istutusojan pohjan eli mun ei tarvinnut sitä kastella.

UUTTA multaa istutusojan pohjalle ja sitten viiruhelpiä jakamaan. Sen juurakko oli helpohko jakaa. Istutusojaan vahvaa muovia niin ettei juurakko pääse leviämään kukkapenkin suuntaan, ja sitten vain kasvit maahan ja lisää multaa pintaan. Kuunliljan juurakon jakamisessa menikin kauemmin. Juuripaakku oli noin 50 cm halkaissijaltaan ja melkoisen paksukin eli sai lapiolla useamman kerran pistää ennenkuin oli kuunlilja saatu jaettua useampaan osaan. Kuunliljat maahan, siihen vaakasuoralle osuudelle ja multaa vielä pintaan. Siivoilin pahimmat roskat mitä syntyi juurakkoja jakaessa mutta mullan jätin siihen mihin se oli varissutkin. Muutenkin se rinteen alapuoli pitäisi ajaa vaikka jyrsimellä ja laittaa tuoretta multaa ja nurmikonsiemeniä. Mutta se on joskus tulevaisuudessa. Kiskoin kasteluletkun ja kastelin uudet istukset perinpohjaisesti. Ja kun mulla siinä se letku oli, niin kastelin koko kukkapenkin niin ei tarvitse illalla tulla sitä tekemään. Sitten taas suihkuun ja ruokaa laittamaan, ja illan lopuksi useampi jakso Salemia.

TÄNÄÄN en viitsinyt mitään ihmeellistä päivällä tehdä, kun ei niitä viilentäviä sateita ja ukkosia ei kuulunutkaan. Illemmalla menin aiemmin kastelupuuhiin, sillä päätin kaivaa sen vuorenkilven ylös ennenkuin ryhdyn kukkia kastelemaan. Se lähti ihan mukavasti. Varmasti sinne jäi vielä juurenpätkiä, mutta syksyllä kun liljat siirretään niin pitää möyriä se kohta kunnolla ja yrittää saada mahdollisimman paljon niitä juurenloppuja pois (ellen sitten "kivipuron" rakentamisen yhteydessä sitä tee). Ja jos keväällä siihen yrittää vuorenkilpi kasvaa niin heti taimet maasta ylös.

KANNOIN vuorenkilven samaan paikkaan metsänsyrjään jonne muutkin jätteet olen vienyt. Niitä sinne heitellessä näkyi vähän matkan päässä heinien keskellä jotakin sinistä, ja pitihän se mennä katsomaan. Siellähän oli vuohenkelloa useampi varsi, joten äkkiä hakemaan lapio ja kaivamaan ne sieltä ylös. Seitsemän vartta sieltä kaivoin ja puhdistin juuret heinien juurista. Siinä kun niitä vuohenkelloja kaivelin ylös huomasin että siellähän kasvoi kahta eri ruusua ja oli melkoisesti kypsiä vadelmia. Pitäisi olla sirppi niin voisi niittää ne nokkoset ja heinät siitä edestä jolloin ruusut tulisivat esiin, ja jatkossa niittää se kohta useammin. Ruusut saavat olla siellä metsänreunassa nurmikon laidalla, ei niitä siirretä mutta paremmin näkyviksi voidaan hoitaa. 

EILEN kun istutin kuunliljoja kaadoin lopun mullan siihen rinteen alareunaan asennetun reunanauhan taakse, joten siinä oli hyvä paikka istuttaa kellot. Lapio varastoon ja kasteluletku esiin. Tänään ei ollutkaan kukaan kastellut päivällä pienimuotoisemmin, joten kastelin kaikki oikein kunnolla. Kukkamummo taisikin kyllä lähteä aamupäivällä mökilleen, ja ilmeisesti loppuviikolla Kuusamoon. Sääennusteen mukaan tiedossa olisi ainakin kymmenen iltaa että saa letkun kanssa hillua. Ellei sitten satu tulemaan vettä siihen malliin ettei tarvitse kastelemaan lähteä. Tänä iltana ehkä kirjan kanssa sänkyyn, ja huomenna voisin vaihtelun vuoksi ottaa työn alle sen ikuisuusprojektin. ■