AAMULLA olikin -18 astetta pakkasen puolella. Vähään aikaan ei näin kylmiä aamuja olekaan ollut. Kieltämättä tuntui hieman vilpoiselta kun aurinko ei vielä lämmittänyt. Mutta kun laittoi töppöstä toisen eteen reippaan puoleisesti niin ei ehtinyt vilu tulla. Ensi viikon tiistaille on luvattu kaikkein kylmintä, ja mun pitäisi silloin käväistä jalkahoitajalla. Saa nähdä pitääkö etsiä talvisemmat jalkineet sille päivälle kun kävelemään joutuu vähän enemmänkin.

PÄIVÄ kului niitä valokuvia käsitellessä. Suurin työ oli saada niistä punaisista kuvista kelvollisia. Mutta kun aikansa oli säästänyt ja vääntänyt niin kyllä niistä kirjaan kelpaavat tulivat. Nyt kirja saa odottaa niin kauan että saan niiden yllättäen tulleiden kuvien paikat tietooni. Ensi viikolla voisin aloitella sitä kirjoitusprojektin valmistelua kaivelemalla materiaalin esiin ja laittamalla ylös pääkohdat. Onneksi kaikki tarvittava materiaali on olemassa, osa löytyy multa itseltä ja loput sitten kirjan julkaisevan tahon arkistosta.

KAUPASSA poikkesin päivän lopuksi, muuta ei tarvinnutkaan kuin aamuksi sämpylää ja muutaman appelsiinin sekä kahvia. Tosin kahvipaketin muistin vasta kun olin jo kassajonon jatkeeksi menossa, joten kiiruusti hyllyjen väliin paketti noutamaan. Muutoin olisi pitänyt lähteä kotiin tultua heti uudestaan kahvikauppaan, kun sitä ei ollut edes enää iltakahvin tarpeiksi.

VIIKONLOPPUNA on taas ulkoiltava auringonpaisteessa. Orastava tunne kevättalven tulosta tekee tuloaan, ja johan se ensi viikolla vaihtuu kuukausikin. "Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu purot täyttää" - katsotaan pitääkö paikkansa. Kyllähän tässä jo kieltämättä pikkuisen kaipailee sitä hetkeä kun pääsee upottamaan sormet multaan, tai sitä kun luonnossa on se kevään ensi vihreys, se vihreän sävy jota ei kauaa kestä. ■