vuo.jpg

VIIME yönä istuin nojatuolissa huopaan kääriytyneenä, hieroin jalkaa ja kuuntelin Teemalta musiikkia. Alkoi siinä mukavasti väsyttämään joten rohkenin siirtyä punkkaan. Ja kumma kyllä, uni tuli aika äkkiä. Yölläkään en herännyt kertaakaan vaan vasta aamulla kellonsoittoon. Pakkasta aamun hämärinä tunteina oli 14 astetta.

PÄIVÄLLÄ oli taas lähdettävä sinne jalkahoitoon. Pakkanen oli lauhtunut viiteen asteeseen, joten ei tarvinnut varustautua niin tukevasti. Hoitoon saapuessa hoitajani oli flunssassa - toivottavasti ei tarttunut. Kertoi heti ensimmäiseksi että keskiviikon käynti diabeteshoitajan luona joudutaan perumaan kun hoitaja on sairauslomalla. Siirtyi viikolla eteenpäin. Tämä oma hoitajani laittoi tällä kertaa puuduttavaa geeliä, ja 15 minuuttia myöhemmin ei tuntunut missään, vaikka pinsettejä, veistä ja jotakin kolmattakin työkalua käyttäen poisti haavan reunoilla sitä kuivaa ja kuollutta ihoa. Olisipa käyttänyt viime viikollakin, kun silloin käsittely tuntui turhankin paljon. Keskiviikkona taas uudelleen ja sitten perjantaina, ja ensi viiikolla ilmeisesti samat päivät. Laittoikin tällä kertaa erillaisen suojan (muistuttaa enemmän laastaria) hunajahauteen päälle, joten oli paljon helpompi kävellä kun ei ollut paksua sideharsotuppoa kengässä puristamassa. Pitää muistaa keskiviikkona pyytää samanlainen.

HOIDOSTA kauppaan, päivä oli kirkastunut ja taas näkyi aurinko. Nyt oli mun leipää enemmän hyllyssä, olivat ilmeisesti lisänneet tilausmäärää. Ostoskoriin nakkasin neljä pakettia, niin pärjää ensi viikon puolelle. Jäi sinne vielä muutama paketti muillekin. Siinä kun haavahoidossa odoteltiin puudutuksen alkamista, juteltiin ruuasta ja ruuanlaitosta. Mulla kun ei ollut mitään ideaa mitä ruuaksi laittaa. Siinä keskustellessa idea sitten tuli: broilerinfileitä ja riisiä. Kotona oli riisiä, oliiveja ja tomaattimurskaa, joten ei tarvinnut ostaa kuin fileesuikaleet, ja nekin tietty marinoimattomina. Ostoskoria täydensivät Bulgarian jogurtti, appelsiinit ja ananas. Jotain muutakin olisi pitänyt ostaa mutta kun en muistanut mitä.  

KOTONA odottikin sähköpostissa pari viestiä uusista töistä. On taas tehtävä kutsu erääseen vuosittaiseen tapahtumaan, ja pääsiäiskorttikin pitäisi ilmeisesti väsätä. Ryhdyin siinä kaivelemaan työkansiota, mutta viime vuoden kutsupohjaa ei enää ollut koneella. Arkistolevy kiinni ja sieltä etsimään. Eikä ollut sielläkään! Kävin kaikki kansiot joissa se olisi voinut olla läpi, mutta ei. Ei missään. Olenkohan mä epähuomiossa onnistunut poistamaan sen kansion, vai onko kone temppuillessaan tuhonnut tiedostoja levyltä. Tuossa joskus aiemmin kun kone sekoili tein levyntarkastuksen, ja jotain sotkua siellä oli. Saattoi mennä siinä vaiheessa. Eihän siinä muuta auttanut kuin kaivaa se ihan paperinen kutsu esiin, ja ryhtyä pähkäilemään. Kun kerran originaalia ei ollut, ryhdyin suunnittelemaan uutta, samaa teemaa noudattavaa kutsua. Sille riittää että menee kuun vaihteessa painoon, eli ei kiirettä vielä. Ja muutama tarkastettava asiakin siinä vielä on, joten valmiiksi sitä ei vielä saa.

SÄHKÖPOSTINI tarjoaja lähestyi myös viestillä. Ottavat lähiaikoina käyttöön uuden roskapostin suodatusjärjestelmän, jonka pitäisi vähentää saapuvaa roskapostia. Laitanhan mä jo nyt omalle mustalle listalle roskapostittajat, joten roskapostiviestejä tippuu harvakseltaan. Mutta tietysti aina parempi jos siihen saadaan vielä entistä parempi suodatus ennenkuin ne edes tulevat mulle. Kertovat asiasta tarkemmin kunhan palvelu on käytössä.

VIELÄKÄÄN ei jalkaa särje, eikä tunnu kipua vaikka sitä kaiveltiinkin taas kunnolla. Ja kun ei vielä nukutakaan, niin pitää etsiä joku leffa tähän illan päätteeksi. Ja keittää tsaikat. ■