AAMUKSI oli lämpömittari noussut hiukan plussan puolelle, ei kuitenkaan niin paljon että lumet olisivat kaikonneet. Sohjoksi oli kyllä muuttunut, joten aamun kuuntelutuokioon matkatessa sai olla tarkkana etteivät ohiajavat autot kastelleet. Joillekuille kun se on niin vaikeaa hidastaa nopeutta lätäkön kohdalla. Joskus tuntuu siltä, että sen sijaan eräät painavat kaasun pohjaan lätäkön nähdessään. Anyway, kuivana selvisin perille asti. Reilun tunnin sai siellä istua ja kuunnella, mutta mitään mullistavaa ei tullut esiin. Tulipahan käytyä - ja osallistuttua arvontaan kun sellainenkin siellä oli. Mun tuurilla ei kyllä koskaan tule mistään mitään voittoa.

KONEELLE takaisin päästyäni olikin tullut korjauksia tähän viimeiseen opukseen. Osa oli sähköpostiviestissaä itsessään ja osa oli laitettu suoraan PDF-tiedostoon. PDF:ään ei kylläkään sillä tavalla kuin itse suosin, eli kommenttina, vaan olivat suoraan korjanneet tekstiin. Onneksi olivat kuitenkin punaisella. Piti käydä ensin itse viestissä olleet korjaukset, ja sitten vasta PDF, koska osin olivat päällekkäisiä. Itse visuaaliseen ilmeeseen tai julkaisun ulkoasuun ei oltu haluttu mitään korjauksia, mikä tietysti oli mukava asia. Mietin vain onko putiikin korkein asiasta päättävä taho edes vielä nähnyt koko julkaisua, vai tuleeko yllätyksenä kaikkea muuta kuin graafisten ohjeiden mukaan tehty julkaisu. Jos hyvin käy niin huomenissa kuuluu taas uutta. Tosin sitä on vaikea ennustaa, milloin saan tiedon painopaikasta. Pelkään pahoin, että se menee firmaan joka ei mun ykkösvalintani olisi, mutta tällä kertaa en voi vaikuttaa asiaan.

TÄMÄN julkaisun tiimoilta aloin jo suunnitella taittamani lehden ulkoasun uudistamista melko rajusti (tosin ihan vasta ajatustasolla, ei sen konkreettisempaa). Jos lähes 20 vuotta olen lehden taittanut, ja aina välillä pikku hiljaa ja varovasti tehnyt muutoksia sen ulkoasuun, niin nyt voisi tehdä isomman muutoksen kerralla vuonna 2018. Menköön vielä ensi vuoden samalla sapluunalla, mutta sitten muutetaan. Muutenkin vuonna 2018 tapahtuu niin paljon kaikenlaista, että lehden ulkoasun muutos voisi olla osa vuoden tapahtumia. Ja jäisi aikaa suunnitella se kunnolla, eikä toteuttaa vain ensimmäistä ideaa joka mieleen tulee. Onneksi on tukena ihmisiä joille voi näitä ideoita esitellä, ja sieltä saa rakentavaa palautetta ja kommententointia.

VIELÄ ei ole kuulunut tulossa olevasta uudesta kirjasta mitään, mutta alunperin sovittiinkin että lokakuun aikana voisi kirjan koostaja ottaa yhteyttä. Toisaalta kun kirjan on tarkoitus ilmestyä vasta ensi keväänä niin kiirettä ei tässä ole. Ja kun tunnen toimittavan tahon enemmän kuin hyvin, tiedän että teksti on todella valmista eikä sitä paljoakaan tarvitse korjailla. Varmaankin eniten aikaa kuluu sisällön ulkoasun suunnitteluun. Olen kyllä jo aiemmin yhden julkaisun tehnyt tuolle taholle, ja siinäkin saatiin toteutettua tekijän toiveet juuri niinkuin hän tahtoikin.

ILLALLA kaivoin vaaleammat verhot esiin ja heitin pyykkikoneeseen. Kun on näin pimeää, niin ajattelin että vaalemmat verhot tuovat edes vähän valoisuutta kämppään. Ja kun kone linkosi ja pyöritti sopivan kosteiksi, niin ne sai ripustaa suoraan paikoilleen. Kuivuvat ja oikenevat siinä roikkuessaan. Olisihan siellä pyykkikorissa ollut muutakin pestävää, mutta koneellinen riitti tälle illalle.

VIIKONLOPPUNA pitkästä aikaa on ohjelmassa oluenjuontia. Taitaa olla kohta kaksi kuukautta kun edellisen kerran on pidemmän kaavan mukaan tullut nautittua. Ja jäähän se nytkin lauantaille, mutta joskus on hiton hyvä nollata pää, niin jaksaa taas. Alunperinhän oli pienimuotoinen ajatus että olisin kokkaillut, mutta se siirtyy nyt ainakin viikolla eteenpäin. Samalla kun kerran menen kaverilla käymään, niin voisin ottaa mukaan sen pelikassin ja toimittaa ensi viikolla Konttiin. Siellä päin kun tulee kuitenkin käytyä muutakin ostamassa. Ei tosin Kontista tällä kertaa.

HETKI sitten tajusin että en ole vieläkään muistanut käydä ostamassa hautakynttilöitä. Jos en nyt huomenissa tai perjantaina niitä ehdi/muista ostaa niin ensi viikon alussa pakko kuitenkin muistaa. On jo niin kauantullut vietyä kynttilät pyhäinpäivänä, että ei kai sitää osaa lopettaa. ■