Syksyllä kävin erään henkilön kanssa keskustelua liittyen hänen suunnitelmiinsa aloittaa oma liiketoiminta. Oma osuuteni oli lähinnä nettihotellin suosittelemista, ja samoin sovittiin että rakentaisin CMS:n avulla päivitettävän sivuston pohjan ja tekisin grafiikat valmiiksi niin että hän voisi jatkossa itse päivittää sivujaan. No, kävikin niin että ihan toista kautta sain tietää että hän olikin mennyt toisaalle töihin. Mitään hän ei kuitenkaan vaivautunut ilmoittamaan siitä että kyseinen projekti on ainaki toistaiseksi jäissä. Laitoin eilen viestin jossa tiedustelin, pidetäänkö projektia jäissä, ja sain viestin lukukuittauksenkin, mutta en vastausta. Kauanko olisi kestänyt kirjoittaa pari riviä?

Tuo tapaus toi mieleen erään toisen tapauksen, josta nyt on aikaa jo useampi vuosi. Silloin eräs hyvinkin tunnettu yritys otti yhteyttä kaveriini ja hän puolestaan minuun, kun tämä yritys halusi multimediana toteutettavan esittelyn eräästä yrityksen tuotteesta. Molemmilla kun oli aikaa, kaveri oli saanut lopputilin saneerauksen seurauksena yrityksestä, jossa työskenteli, ja itse olin niihin aikoihin freelancer-pohjalta toimiva. 

Ensimmäisessä tapaamisessa käytiin läpi yrityksen toiveita esittelyn sisällön ja laajuuden suhteen, ja samalla sovittiin projektille hinta. Koska kyseessä oli kuitenkin niinkin tunnettu yritys, ei älytty pistää mustaa valkoiselle. Projektia alettiin vääntämään, kaveri vastasi pääosin grafiikasta ja visuaalisen ilmeen suunnittelusta, kun taas itse keskityin valtaosin esityksen koodaamisen. Esitys koottiin multimedia-kehitysympäristössä, joka oli tullut tutuksi aiempien opiskelujen myötä, ja sitä oli tarkoitus levittää CD-jakeluna. Useampia kertoja istuttiin palaverissa muokkaamassa sisältöä ja arvioimassa sen hetkistä toteutusta. Lopulta koko paketti oli kasassa, ja silloin pamahti pommi! Koska esitys ei ollutkaan niin laaja kuin he alunperin olivat kuvitelleet, päättivät he pudottaa palkkiosta pois 10 000. Eipä meillä ollut paljon muita vaihtoehtoja kuin katkerin mielin suostua alennettuun palkkioon tai jäädä tyhjin käsin, koska kirjallista sopimusta ei ollut. Kaveri ilmoitti sen jälkeen ettei enää halua ko. yrityksen kanssa missään tekemisissä.

Muutama viikko sen jälkeen kun olimme luovuttaneet projektin lopullisen aineiston heille, sain vielä yhteydenoton. Voisinko konvertoida jo olemassaolevan multimediaesityksen netissä toimivaksi? Ja jos vielä samaan rahaan? Mulla oli käämit palaa, mutta kohteliain sanankääntein ilmoitin että valitettavasti mainituilla ehdoilla ei onnistu, vaan konversiosta pitää maksaa erikseen. Päästiin lopultakin summaan, jonka saatoin hyväksyä. Konversiolla oli kuulemma kiire, joten vietin yhden kesäisen viikon tiukasti koneella. Onneksi kuitenkin grafiikka oli vielä raakadatana tallessa, joten sen sai helposti www-sivuille sopivaksi. Viikon aherruksen jälkeen luovutin www-version ja päätin että tämän firman kanssa ei enää. Puoli vuotta myöhemmin kyseinen firma olikin konkurssissa.

Tästä kun oltiin toivuttu, otti meihin yhteyttä eräs kummankin yhteinen tuttava. Siihen aikaan www-sivuilla käytettiin vielä yleisesti nk. ovimattoa, ja hän halusi tilata meiltä sivuilleen ovimaton. Muutaman palaverin jälkeen oli selvillä mitä hän haluaa, ja taas pistimme putiikin pystyyn asunnollani (hän toi oman koneensa niin että saatoimme työstää yht'aikaa ovimattoa) ja melko nopeasti oli animaatio valmis. Laitoimme valmiin tuotoksen hänelle nähtäväksi, ja typeryyksissämme emme tajunneet laittaa siihen vesileimaa tai vastaavaa elementtiä, joka olisi estänyt animaation käytön julkisesti. Kaksi päivää eteenpäin ja animaatio oli yrityksen sivuilla. Laitoimme laskun menemään, koska hän oli näin hyväksynyt lopullisen työn. Puoli vuotta jaksoimme taistella saataviemme puolesta, ja hän oli milloin ulkomailla ja milloin reissaamassa ympäri Suomea, mutta ensi viikolla rahat tulisivat. No, eivät ole tulleet vieläkään.

Näiden kokemustan jälkeen opin että kaikki on sovittava kirjallisesti, ja jos tämä ei tilaajalle käy, etsiköön toisen tekijän.

Luulin jo että kaikki olisi järjesteyksessä, mutta pari vuotta sitten eräs tapaus osoitti että poikkeus vahvistaa säännön. Kyseessä oli eräs julkaisu, josta oli jäänyt puuttumaan tekstiä. Koska jo julkaisun taitosta sopiessamme ilmoitin, että painoaineiston lopullinen tarkastusvastuu on tilaajalla, luotin siihen että tarkastus oli tehty. Hän oli niin kiireinen järjestellessään tapahtumaa, että tarkastus oli jäänyt pintapuoliseksi. Yritti kyllä aluksi vierittää syytä minun niskoille, mutta kun mulla oli tietenkin tallessa kaikki toimitettu aineisto, pystyin osoittamaan että virhe oli syntynyt jo aluen alkaen siellä päässä. Oli kuitenkin sitä mieltä että alennusta työstä olisi saatava. Kun vääntöä virheestä ja aiheuttajasta oli jatkunut jo jonkin aikaa, ilmoitin että että en laskuta kun en enää jaksa. Sieltäpä tuli pikainen vastaus, että ei toki ilmaiseksi mutta jos vaikka 300 euroa voisin pudottaa hinnasta. Kerroin että käy.

Tästä piti taas ottaa oppia, ja lisätä sopimukseen vastuuvapauslauseke, jonka mukaan sisällön tarkastaa ja painoluvan antaa tilaaja, ja tämän jälkeen mahdollisesti havaitut virheet ja puutteet koituvat tilaajan vahingoksi eikä oikeutta hinnan alennukseen ole.

Onneksi sentään enemmistö on sellaisia, jotka oikeasti käyvät aineiston läpi ja virheet korjataan.Vaikka se saattaakin tuntua puuduttavalta käydä samaa aineistoa läpi moneen kertaan, kyllä se loppupeleissä kannattaa. ■