Ulkona on vesisateinen, harmaa päivä. Mikä olisikaan parempi tapa kuluttaa se kuin tehdä töitä? Varsinkin kun osa aineistosta meni kokonaan uusiksi, ja aiheuttaa koko loppuaineiston läpikäymisen tarkalla kammalla kuvien ja taulukoiden numeroinnin suhteen....

Sadetta on myös silmissä. Aamulla tajusin, että yhteinen aikamme Hänen kanssaan alkaa käydä vähiin. Kunpa nyt pian tulisi tieto, että Hän saa jatkaa seuranani vielä jonkin aikaa, ja että Hänen asuntoasiansakin järjestyisivät. Kaikkien pahimpien skenaarioiden toteutuessa meillä ei ole enää kuin kolme viikkoa, ja se menee nopeasti. 

Aion kutsua Hänet syömään ja viettämään iltaa kanssani muutaman viikon päästä. Jääneekö se meidän viimeisimmäksi, sitä ei vielä tiedä. Jos se jää, haluan että kummallekin jää hyvät muistot siitä. Pelkään, ja ounastelen että mikäli Hän muuttaa pois tästä kaupungista, Hän unohtaa minut kuin viime yönä näkemänsä unen. Ehkä hetken aikaa saatamme pitää yhteyttä, mutta haluaako Hän jatkaa sitä pidempään? Jos yhteytemme katkeaa, joskus varmaan ehkä unohdan Hänet itsekin, mutta sen tiedän että kaipaus tulee jatkumaan pitkään. Miten joku voikin onnistua rakentamaan pesänsä sydämeeni niin lyhyessä ajassa kuin Hän teki. Ja vaikka koskaan emme ole seksiä harrastaneet emmekä varmaan harrastakaan, silti Hän on niin läheinen, jotain sellaista, jota kaipaa vaikka Hän olisi vierelläkin.